lauantai 22. huhtikuuta 2017

Viimeiset viikot Iso-Britanniassa

Tämän tekstin kirjoitus alkoi jo kun olin vielä Skotlannissa, mutta se unohtui luonnoksiin... Hups.

Huh, viimeistä viikkoa viedään täällä Aberdeenissä. Perjantaina oli viimeinen päivä harkkaa ja vaikka fiilis oli haikea niin viisi viikkoa oli ihan tarpeeksi. Tavallisesti opiskelijat tekevät täällä pitkiä, 12 viikon mittaisia harjoitteluja, mutta itse koin tämän ajan olevan ihan hyvä. Ensimmäisessä harjoittelussa vieras kieli ja minun ulkomaalaistausta ei juurikaan haitannut, kyseessä oli kuitenkin kliinisen hoitotyön paikka. Koulupuolella taas työ on keskustelumuotoista ja pitää olla hyvin tietoinen eri palvelumuodoista, joihin nuoria voi tarvittaessa ohjata. Huomasin monien nuorten kohdalla, että minulla oli todella vaikea ymmärtää heitä. Joko ajatus pomppi aiheesta toiseen niin nopeasti etten kerennyt edes tajuta tai sitten he mumisivat eikä puheesta saanut mitään selvää. Palvelujärjestelmä täällä on taas täysin erilainen siihen mihin itse on tottunut ja erilaisia hyväntekeväisyysjärjestöjäkin mihin nuoria voi ohjata on useita.

Perjantaina oli haikeat fiilikset senkin takia, että kyseessä oli viimeinen harjoitteluni tämän koulun aikana. Nyt jäljellä on enää erinäisiä paperihommia, kuten todistuksen hakeminen vaihtoyliopistolta, tuntilistojen palautus Suomessa ja sitten viimeisenä tutkintotodistuspyynnön tekeminen. Tällä hetkellä kaikki näyttää valmistumisen suhteen oikein hyvältä ja työtkin aloitan jo toukokuussa. Onneksi rekry ei unohtanut meitä ulkomailla olevia, olisi ollut aika stressaavaa palata Suomeen jos töitä ei olisi ollut tiedossa!

Vähitellen pitäisi aloittaa pakkaaminenkin, jännityksellä odotan pitkääkö paluumatkalle buukata ylimääräinen laukku ruumaan vai onko shoppailut pysyneet hallinnassa. (oli pysynyt!)

Kaikki pakattuna

Viimeiset hetket Aberdeenissä tosiaan kului aikalailla pakkaamiseen, viimeisenä iltana käytiin vielä muutaman vaihtarikaverin kanssa illallisella. Sain tytöiltä aivan ihanan kortin ja haikein mielin lähdin seuraavana aamuna kohti Edinburghia. Varasin etukäteen taksin kuskaamaan minut juna-asemalle ja olinkin siellä hyvissä ajoin. Junalla Aberdeenistä Ediin huristelee noin kahdessa tunnissa ja hintaa matkalle tuli reilu 20 puntaa. Mitä aikaisemmin junaliput varaa, niin sitä edullisemmin pääsee. Opiskelijahintaa varten tarvitsisi erillisen railcardin, joka maksaa joten jos ei aio hirveästi käyttää junaa niin on aika 50/50 kannattaako korttia hankkia.

Edissä vietin kaksi yötä ennen kuin jatkoin matkaa Lontooseen. Sää ei ollut kovin kiva ja muutenkin energiatasot matalat, joten ihan hirveästi en kaupungin nähtävyyksiä kiertänyt. Hostelli missä majoituin oli sijaintinsa puolesta hyvä, alle 5min kävely juna-asemalta ja hinta-laatusuhdekin oli ihan ok.

Edinburghin linna, en mennyt sisälle asti

Lauantaina lähdin aikaisin aamulla junalla kohti Kings crossia ja Lontoota. Reilu 4 tunnin matka sujui ihan rattoisasti kun junayhtiön appin kautta pystyi katselemaan leffoja. Lontoossa olin torstaihin asti ja ehdin noina päivinä kiertämään useimmat nähtävyydet, British Museumin ja luonnontieteellisen museon (olivat muuten ilmaisia!). Lontoon julkisissa kulkuvälineissä pystyi maksamaan kätevästi pankkikortin lähimaksuominaisuudella, ainakin OP:n kortti toimi! Oikeiden reittien ja aikataulujen etsimiseen Google mapsin julkinen liikenne-toiminto oli ihan ykkönen. Tekemistä ja näkemistä olisi ollut vaikka miten paljon, mutta esimerkiksi Harry Potter studiokierrokset olivat aika arvokkaita ja liputkin olisi pitänyt varata hyvissä ajoin etukäteen.

Tänne pitäisi ostaa liput ainakin vuotta etukäteen...

Tower Bridge

Kings Crossilta löytyy myös Platform 9 3/4!

Camden Marketilla käytiin sunnuntaina, oli muuten hyvää ruokaa tarjolla!

Pari tyyppiä
Sunnuntai meni markkinoita kierrellen. Ensimmäisenä kohteena oli aika lähellä sijaitseva Camden Market. Sinne kannattaa mennä vaikka vaan ihastelemaan minkälainen paikka se on! Mukaan ei tarttunut muuta kuin ruokaa mahan täydeltä, sillä monien myyntikojujen tarjonta oli suoraan samalta Kiinan tehtaalta. Camdenista metro vei Cityyn, Spitalfieldsin markkinoille. Tuo markkina-alue oli katettu ja myytävät tuotteet monissa kojuissa laadukkaampia (ja kalliimpia). Paikalla oli mm. käsityöläisiä myymässä tavaroitaan ja taidettakin olisi voinut ostaa. Ruokaa oli myös tuolla tarjolla jos mistä maailmankolkasta! Lämpö nousi tuona sunnuntaina parhaimmillaan +25 asteeseen, joten päivään kuului markkinoiden lisäksi auringosta nauttimista Hyde Parkissa.

Buckinghamin palatsi, tais Elisabeth olla kotona!
 Buckinghamin palatsilla piti käydä katsomassa vartijanvaihto. Ihmisiä oli kuitenkin paikalla aika paljon, joten eihän siitä itse vaihdosta juuri mitään nähnyt paitsi silloin kun ne vartijat marssi sisään ja ulos.
Siinä ne menee karhunkarvatötteröt päässä!


Lontoo oli kyllä todella mukava kaupunki ja siellä tulen varmasti vielä vierailemaan uudestaan. Lontoossa uskaltaa liikkua yksinkin ja Google mapsin avulla löytää helposti paikasta toiseen. Julkisissa kulkuvälineissä suosin enemmän bussia. Minulla ei ollut kiire, joten vietin mielelläni hieman pidemmän ajan bussin kyydissä kaupunkia katsellen, mitä kuumassa ja täydessä metrossa maan alla. Busseilla liikkumista ei kannata pelätä yhtään, Lontoon bussit on niin modernit että niissä on toimivat pysäkkinäytöt ja pysäkit vielä kuulutetaan. Oma majapaikkani sijainti Kings crossin vieressä oli bussienkin kannalta hyvä juttu, sieltä pääsi suoralla bussilla lähes joka paikkaan. Sieltä pääsi myös suoralla metrolla Heathrown lentokentän kaikkiin terminaaleihin, ihan superkätevää!

Viikko sitten torstaina oli sitten minun aikani jättää tuo omalaatuinen saarivaltio ja ottaa lentokone Amsterdamin kautta kohti Helsinkiä. Ikävä jäi lämmintä säätä, ystävällisiä ihmisiä ja sweet&salty poppareita. Huonosti toimivia suihkuja ja vessoja sen sijaan ei tule yhtään ikävä. Kaiken kaikkiaan vaihto oli ehdottoman positiivinen kokemus ja kaiken vaivan ja rahan arvoinen. Jos joku miettii vaihtoa ja vähän epäröi, niin voin sanoa yhden asian: mene.

Nyt kun olen ehtinyt Suomessa ja Kajaanissa viikon jo olemaan, on kaikki paperityötkin hoidettu. Opintopisteitä näyttää olevan 248 ja ainoa jäljellä oleva asia on sopivan mekon löytyminen valmistujaisiin. Tähän postaukseen päättyy kaksi matkaa, lyhyt seikkailuni Skotlannissa sekä vähän pidempi seikkailuni ammattikorkeakoulussa. Ehkä vielä joskus avaan bloggerin ja kirjoitan tänne jotain vaihtoon liittyen, ehkä kirjoitan jostakin ihan muusta. Kuka tietää.

Perillä on tuolla
edessämme jossain
mennään mutta ajetaan hiljempaa
toivon ettei matka loppuis ollenkaan

sunnuntai 2. huhtikuuta 2017

Lomaviikko ja roadtrip: Day 7

Perjantaiaamu valkeni pitkien ja mukavien yöunien jälkeen aurinkoiseen säähän. Söimme aamupalaa pitkän kaavan kautta ja kahviakin piti juoda useampi kupillinen, kerrankin kun sai jotain muuta kuin pikakahvia! Hyvästelimme talon isäntäväen ja jatkoimme matkaa. Ensimmäinen määränpäämme oli hieman Wickin pohjoispuolella oleva Sinclair Girnigoe Castle. Google maps neuvoi meidät linnan lähellä olevalle parkkipaikalle, mistä oli lyhyehkö kävelymatka itse linnalle.

Yöllä oli ollut pakkasta, onneksi tiet oli sulat!


Parkkipaikalta lähti polku linnalle, matkalla oli portteja lähinnä lampaita varten.

Taustalla taas yksi samanlainen majakka








Prinssi Charleskin on käynyt mestoilla!




Tuohon osaan linnasta ei päässyt, ilmeisesti se oli kunnostuksen alla.




Linnalla tuli vietettyä jokin tovi ja sieltä suuntasimme takaisin Wickiin ja siitä etelään. Majapaikkamme emäntä vinkkasi, että matkalla kannattaa poiketa Whaligoe Stepseillä ja Camster Cairnseilla. Kumpaakaan näistä ei olisi sen suurempia kylttejä, mutta Google maps ohjasi meidät perille. Whaligoe Stepseille johtavan tien risteys tuli kyllä vähän äkkiarvaamatta, tie meni rivitalon vierestä ja talon päässä oli parkkipaikka minne auton pystyi jättämään. Parkkipaikaltakaan ei ollut mitään kylttejä portaille, mutta loogisesti lähdimme kävelemään rantaa kohti ja matkalla ohitimmekin talviaikaan kiinni olevan kahvilan. Portaat on käsin tehty jyrkkään rantakallioon ja niitä on lähteestä riippuen 365 tai 366. Portaiden alapäässä on entisaikaan kalastukseen käytetty satama. Nykyisin portaita ylläpidetään vapaaehtoisvoimin.
Jyrkät oli



Alhaalta päin katsottuna portaat ei olleet juuri minkään näköiset

Lahden pohjukassa oli luolakin, mutta vesi oli liian korkealla että sinne olisi päässyt



Hapottavan ja pitkän nousun jälkeen auton nokka suunnattiin kohti Camster Cairnseja. Cairnsit sijaitsivat keskellä metsää olevalla pellolla ja pellon vierestä meni yksikaistainen autotie. Cairnsien kohdalle oli onneksi tehty pitkä levikekin, mutta teki silti vähän tiukkaa saada auto siinä ympäri pois lähtiessä. Cairnsit ovat noh.. kivikasoja joiden sisällä on huoneita. Kasojen käyttötarkoitus on vieläkin vähän hämärän peitossa, mutta infotaulut kertoivat huoneista löytyneiden luiden perusteella, että jonkin sortin uhrausta siellä on ehkä harjoitettu. Onneksi luettiin taulut vasta sitten, kun oltiin kömmitty huoneisiin ja pois. Huoneisiin siis todellakin pitää kömpiä, käytävät on ehkä metrin korkeita ja hartiat kyllä otti seiniin kiinni, pituutta käytävillä oli useampi metri. Yksi käytävistä oli hieman liian ahtaan oloinen ja Katin kanssa onnistuttiin kömpimään ehkä n. 2 metrin verran kun ahtaanpaikankammo iski. Käytävä avautui "eteiseen" ja eteisestä itse huoneeseen, jossa mahtui ihan hyvin seisomaan. Cairnseja on jälkikäteen vahvistettu ja niihin on tehty lasista/muovista valoa läpäisevä katto.

Isompi Cairn


Portti on käytävän suulla siksi, ettei lampaat eksy sisälle 
Käytävä huoneesta päin katsottuna
Toinen, pidempi ja kapeampi käytävä




Cairnseilta matka jatkui etelään kohti Invernessiä. Itärannikko on huomattavasti länsirannikkoa tylsempi, eikä pysähtymisen arvoisia kohteita juuri ollut Cairnsien jälkeen. Otettiin navigaattorin suunnaksi Loch Ness ja Urquhart Castle, mutta perille päästyä oli jo hämärää ja linnakin oli mennyt kiinni. Linnaan olisi ollut tosin suolainen sisäänpääsymaksu, joten hirveästi ei menetetty. Linnalta ajeltiin Invernessiin ja pikaisen ruokatauon jälkeen jatkettiin matkaa Aberdeeniin. Arvatkaa vaan montako liikenneympyrää välille Inverness-Aberdeen mahtuu? Vastaus on monta. Täällä ei tunneta käsitettä ohitustie, joten huristelimme melkeinpä jokaisen pikkukylän läpi jota matkalle sattui ja tietenkin niissä kaikissa oli yksi tai useampi liikenneympyrä. Perillä Aberdeenissä oltiin illalla, mutta ehdimme vielä tekemään ruokaostokset Asdassa. Ajateltiin hyödyntää autoa kun se kerran seuraavaan aamun asti oli käytettävissä.

Lumisade jota jännitettiin muutamaa päivää aiemmin oli iskenyt Invernessin pohjosipuolelle, onneksi tiet oli sulat!

Urquhart Castle
Viimeisen päivän reitti

tiistai 21. maaliskuuta 2017

73 päivää

Näin pitkään selvisin uudessa maassa vieraiden pöpöjen keskellä ilman flunssaa. Lauantai-iltana leffan jälkeen se jo kolkutteli oven takana ja sunnuntai aamuna kaktus oli majoittunut kurkkuuni. Tauti tuntuu etenevän melkoista vauhtia, sillä kurkkukipu loppui tänään ja vaihtui järkyttävään tukkoisuuteen ja poskionteloiden särkyyn. Harkassa yksi ohjaajistani kauhisteli oloani, vakuutteli että jos olo huononee niin saan lähteä kotiin. Kertoi vielä, että kannattaa hakea nenäsumutetta ja poskionteloiden oloa helpottavaa lääkettä apteekista. Nenäsumute ei kuulu lempparituotteisiini, mutta ilman reseptiä saatava Duactin korvike kyllä kelpaa, jospa Sinutabeilla tauti hellittäisi nopeasti.

Paikallinen reseptivapaa Duact
Roadtripin jälkeen tosiaan alkoi uusi harjoittelu ja siitä ei ole tullut vielä kerrottuakaan mitään. Viimeinen roadtrip postaus ei ole vielä julkaisukelpoinen, joten ajattelin että voisihan sitä välillä muistella vähän tuoreempiakin tapahtumia.

Toinen harjoitteluni on siis kouluterveydenhuollossa ja harjoittelupaikkoinani kaksi secondary schoolia. Koulut sijaitsevat ehkä n. 5km päässä toisistaan ja asuinalueet ovat hyvin erilaiset; toisessa koulussa on vähän varakkaampien ja toisessa ei-niin-varakkaiden perheiden lapsia. Tämä näkyy myös oppilaissa ja siinä minkälaista tukea he kouluterkkarilta kaipaavat.

Tuli pari viikkoa sitten käytyä katsomassa paikallisen joukkueen matsi, 1-0 voitto!

Jos oikein tarkkaan katsoisi, voisi kuvasta bongata myös minun huoneen ikkunan. Niin lähellä stadionia asutaan!
Ensimmäisinä harjoittelupäivinä todellisuus iski avokämmenellä naamaan. Kouluterveydenhoitajan rooli on viime vuosina Skotlannissa kokenut sellaisen mylleryksen, ettei he edes itse ole ihan perillä mitkä kaikki asiat heidän työsarkaan kuuluu. Sen sijaan, että terveystarkastuksissa katsottaisi audiometrin avulla että kuulo on hyvä, ryhti on suora ja keskusteltaisi ruokavaliosta noihin asioihin ei puututa välttämättä ollenkaan. Täällä kouluterveydenhuolto painottuu hyvin vahvasti mielenterveyteen ja sen edistämiseen. Joidenkin kohdalla edistäminen ei enää riitä ja toteutetaan ihan korjaavaakin työtä. Aluksi vähän harmittikin, enhän minä mielenterveystyötä tänne tullut harjoittelemaan, mutta alkujärkytyksen jälkeen päätin kääntää asian edukseni. Mielenterveystyö ei ole koskaan tuntunut omimmalta alueelta ja mt-harjoittelupaikkanikin kolmantena vuonna sisälsi itsessään hyvin vähän itse mt-työtä. Nyt joutuisin väkisinkin epämukavuusalueelleni ja pääsisin kehittämään osaamistani tällä osa-alueella, mille en ikinä vapaaehtoisesti olisi hakeutunut.

Nyt on jo toiseksi viimeinen viikko menossa ja kaikesta kaoottisuudestaan huolimatta ihan mukavaa hommaahan tuo on. Harvoin päivät menee juuri niinkuin ne olisi suunnitellut, kun koskaan ei voi tietää kuka ovesta astuu sisään välitunnin aikana. Välillä vastaan tulee raskaitakin asioita ja silloin olen ollut ihan tyytyväinen, ettei minun tarvitse näitä kaikkein haastavimpia nuoria kohdata yksin.

Kevät on jo täydessä vauhdissa, ihan huippua!

Harjoittelun lisäksi tässä viikkojen aikana on tullut käytyä katsomassa jalkapalloa, shoppailtua, vietettyä St. Patrick's Daytä, käytyä street food marketilla, leffassa, keilaamassa ja ehkä vähän on tullut juhlittuakin. Päivät Aberdeenissa alkaa pikkuhiljaa käydä vähiin, paluulennon check-in aukeaa jo 22 päivän kuluttua! Realisoin paluutani myös ostamalla bussilipun Helsingistä Kajaaniin, saa nähdä miten pitkälle Pitkän Perjantain vastainen yö tuntuu kun sen viettää Pohjolan Matkan kyydissä... Hassua miten muutamassa kuukaudessa on sopeutunut tähän paikalliseen elämään. Kävelen jo ilman omatunnon pistoa kadun yli vaikka jalankulkijoille palaisi punainen valo (koska näin tekee kaikki muutkin), saatan myös ylittää kadun sopivaksi katsomaltani kohdalta vaikka siinä ei olisikaan suojatietä. En myöskään enää heilauta kättä, kun näen bussin tulevan sillä ne pysähtyy kohdalle joka tapauksessa. Yökerhoissa on ihan ok heittää takki vaan johonkin ja poimia se sieltä kotiinlähdön aikaan, narikoita ei joko ole tai sitten ne maksaa erikseen. Vielä kuitenkin jaksan järkyttyä siitä, miten joissakin paikoissa korttimaksusta peritään erillinen maksu ja miten ihmiset juoksee shortseissa vaikka ulkona olisi alle +10.

sunnuntai 19. maaliskuuta 2017

Lomaviikko ja roadtrip: Day 6

Lazy Crofter Bunkhouse
Aamu valkeni tuttuun tapaan harmaana ja jatkoimme matkaa kohti läheistä Smoo Cavea. Edellisenä iltana Dundeelaiset reissaajat kertoivat, että Skotlannin keskiosiin oli luvattu lumisadetta ke-to väliseksi yöksi joten aamulla jännättiin onko lumisade yltänyt pohjoiseen asti. Tiet oli kuitenki sulat, joten lähdettiin turvallisin mielin ajelemaan kesärenkain varustetulla autolla. Matkaa luolalle oli muutama hassu kilometri, päätien varressa oli pysäköintialue sekä vessat, joiden läheltä lähti polku alas kohti luolaa.






Luolasta virtaa hiljalleen joki kohti merta





Putous luolan sisällä






Luolalla on historian saatossa ollut erilaisia käyttötarkoituksia ja joskus entisaikaan paikalliset uskoivat, että siellä asuu itse paholainen. Infotaulut kertoivat, että olipa eräs paikallinen lähettänyt koiransa luolaan tarkistamaan onko paholainen paikalla. Koira oli tullut kiireen vilkkaa peloissaan takaisin, joten mies oli vakuuttunut että siellä se paholainen luuraa! Sesonkiaikaan luolassa järjestetään maksullisia kierroksia, mutta putousta pääsee katsomaan ilman erillistä pääsymaksua.

Laskeuduimme luolaan johtavan kanjonin pohjalle vasemmalta puolelta, joten lähdimme kiipeämään takaisin päin oikeaa puolta. Polku jatkui kuitenkin lampaiden laidunpeltojen läpi pidemmälle kohti rantaa, joten kävimme sielläkin tutkimassa.



Oli aika tuulista....





Parkkipaikan vieressä oli talo, josta sai ostaa paikallisia kananmunia. Pitihän se testata!
Luolilta jatkoimme matkaa eteenpäin ja seuraava etappi oli Ceannabeinne Beach, kaunis hiekkaranta suojaisassa lahdenpohjukassa. Tarina kertoi, että joskus kauan sitten paikallinen nainen oli ollut rantakallioilla keräilemässä risuja polttopuiksi, kompastunut ja tippunut mereen. Seuraavana aamuna ruumis oli löytynyt huuhtoutuneena rannalle.





Ei ollut ihan tyypilliset rantakelit...


"Bää"


Yksinäinen lammas huuteli "bää" kukkulan päällä 
Lunta näkyvissä!
Rannalta jatkoimme matkaa kohti Loch Eribollia, tie kiersi tuon vuonoa muistuttavan vesistön ja sisälsi niin jyrkkiä mutkia kun hurjia nousuja ja laskujakin. Lochin itärannalla on Lochiin törröttävä niemenkärki, joka yhdistyy mantereeseen kapean maakaistaleen kautta. Skyella tapaamamme nainen kertoi, että tässä paikassa on autiotalo sekä mahdollisuus bongata saukkoja! Saukoista ei valitettavasti näkynyt kuin vilahdus. Paikassa oli myös kummallinen kivirakennelma, jonka käyttötarkoitusta ja historiaa ihmettelimme paikalla, sillä tavanomaisesta poiketen paikalla ei ollut minkäänlaisia kylttejä. Aberdeeniin palattuamme bongasin rakennelman "Architectural Guide to the North Coast 500"-lehtisestä, joka kertoi seuraavaa: "The Lime Kilns and Pier at Ard Neackie on the east bank of Loch Eriboll were built in the early 1870's to serve the local quarry. Lime was widely used for construction and agricultural purposes. Comprising two pairs of oval section kilns, the southern pair had semicircular draw arches whilst the northern pair has segmental draw arches." 


Laituri, ei taida olla enää aktiivisessa käytössä...



Kivirakennelman yläosa, todettiin että näyttää ihan viljasiilolta. 
Niemi oli melko mäkinen ja mäen päältä löytyi lampi. Valkoinen möykky lammessa osottautui kuolleeksi lampaaksi :(



Autiotalo 
Autiotalon talli/navetta

Autiotalon sisältä 
Autotalli (?) ja heikkoon kuntoon päässyt traktori


Autiotalon ovi oli lukossa, joten tyydyimme kuikistelemaan ikkunasta sen verran mitä niistä näki. Jäätiin miettimään, että miksi talo oli jäänyt tyhjilleen kun paikkakin oli niin kaunis.



Ennen Tonguen kylää tie meni vuonon yli pitkää siltaa pitkin, vilahtaa ylläolevalla timelapsella! Kuten videolta näkyy, emme pysähtyneet Tongueen vaan jatkoimme matkaa Strathy Pointin majakalle. Päätieltä kääntyi yksikaistainen pikkutie vasemmalle ja sitä ajelimme jonkin tovin. Tien päässä oli selkeä parkkipaikka ja pyyntö, ettei autoilla ajettaisi pidemmälle talojen pihojen läpi. Ihmiset kyllä saivat kävellä pihatietä pitkin majakalle, matkaa oli ehkä reilu kilometri. Majakan vierestä meni polku lähemmäs rantaa. 


Rantaa majakan lähistöllä

Kesäaikaan paikalta on mahdollista bongata mm. valaita.

Majakka







Majakan viereisellä pellolla oli lampi, hiekkarannalla ja kaikkea!

Paluumatkalla tielle osui ylämaankarjaa, vasikalla oli ruoka-aika. Kiltisti odottelimme, että pienen masu oli täynnä ja että he siirtyivät tien sivuun.

Lounastauko Thursossa, jo oli ison kaupungin meinikiä, liikennevalot ja kaikki!
Thursossa pysähdyimme syömään myöhäistä lounasta. Meinasin ihan häkeltyä autojen määrää, kun etsimme sopivaa parkkipaikkaa. Sellainen lopulta löytyi joen rannasta ja huonon nettiyhteyden turvin koitimme paikantaa jotain sopivaa ruokapaikkaa. Nälkä alkoi kuitenkin olla jo kova, joten kävimme läheisestä Coopista hakemassa kolmioleipää yms helppoa ja valmista sapuskaa ja söimme ruuat autossa. Thursosta matka jatkui kohti manner-Britannian pohjoisinta pistettä, Dunnet Headia!





Majakoita ei kannata pohjoisrannikolla pelkästään bongailla, ne näyttää kaikki ihan samalta.




Tien päässä olisi ollut Kuningatar äidille kuulunut linna, valitettavasti linna oli kiinni yleisöltä tällä kertaa. 
Matka jatkui John O'Groatsin lähistölle Ducansby Headiin, itse John O'Groatsin kylässä emme käyneet (ja kuulemma emme menettäneet mitään). Duncasby Headissä oli taas saman näköinen majakka kuin jo aiemmin näkemämme ja rannalta näkyi Orkney saaret!





Majakan parkkipaikalta lähti n. 0,7 mailin mittainen polku kohti rantaa. Polku päättyi jyrkän rantakallion reunaan, joista oli näköala Stacks of Duncansby nimisille kivimuodostelmille. Ilta alkoi jo hämärtyä, niin kuvien laatu ei päätä huimaa.


Stacksit 


Kartta joka kertoi minkä nimisiä horistontissa näkyvät saaret ovat
Duncansby Headistä Astran keula lähti kohti etelää ja Wickiä. Iina oli ennen retkeämme kirjoittanut Facebookin suomalaiset Skotlannissa-ryhmään, että tälläistä reissua olemme suunnitelleet ja olisiko kellään antaa mitään vinkkejä. Eräs Wickissä asuva suomalainen antoi paljonkin vinkkejä ja tarjosi vielä yöpaikankin! Oli virkistävää olla hetki tuttujen Iittalan astioiden ja kunnon suodatinkahvin parissa. Miljoonat kiitokset, jos koskaan kyseinen henkilö eksyy blogiani lukemaan!

Kuudennen päivän reitti