Viimeiset viikot Iso-Britanniassa

Tämän tekstin kirjoitus alkoi jo kun olin vielä Skotlannissa, mutta se unohtui luonnoksiin... Hups.

Huh, viimeistä viikkoa viedään täällä Aberdeenissä. Perjantaina oli viimeinen päivä harkkaa ja vaikka fiilis oli haikea niin viisi viikkoa oli ihan tarpeeksi. Tavallisesti opiskelijat tekevät täällä pitkiä, 12 viikon mittaisia harjoitteluja, mutta itse koin tämän ajan olevan ihan hyvä. Ensimmäisessä harjoittelussa vieras kieli ja minun ulkomaalaistausta ei juurikaan haitannut, kyseessä oli kuitenkin kliinisen hoitotyön paikka. Koulupuolella taas työ on keskustelumuotoista ja pitää olla hyvin tietoinen eri palvelumuodoista, joihin nuoria voi tarvittaessa ohjata. Huomasin monien nuorten kohdalla, että minulla oli todella vaikea ymmärtää heitä. Joko ajatus pomppi aiheesta toiseen niin nopeasti etten kerennyt edes tajuta tai sitten he mumisivat eikä puheesta saanut mitään selvää. Palvelujärjestelmä täällä on taas täysin erilainen siihen mihin itse on tottunut ja erilaisia hyväntekeväisyysjärjestöjäkin mihin nuoria voi ohjata on useita.

Perjantaina oli haikeat fiilikset senkin takia, että kyseessä oli viimeinen harjoitteluni tämän koulun aikana. Nyt jäljellä on enää erinäisiä paperihommia, kuten todistuksen hakeminen vaihtoyliopistolta, tuntilistojen palautus Suomessa ja sitten viimeisenä tutkintotodistuspyynnön tekeminen. Tällä hetkellä kaikki näyttää valmistumisen suhteen oikein hyvältä ja työtkin aloitan jo toukokuussa. Onneksi rekry ei unohtanut meitä ulkomailla olevia, olisi ollut aika stressaavaa palata Suomeen jos töitä ei olisi ollut tiedossa!

Vähitellen pitäisi aloittaa pakkaaminenkin, jännityksellä odotan pitkääkö paluumatkalle buukata ylimääräinen laukku ruumaan vai onko shoppailut pysyneet hallinnassa. (oli pysynyt!)

Kaikki pakattuna

Viimeiset hetket Aberdeenissä tosiaan kului aikalailla pakkaamiseen, viimeisenä iltana käytiin vielä muutaman vaihtarikaverin kanssa illallisella. Sain tytöiltä aivan ihanan kortin ja haikein mielin lähdin seuraavana aamuna kohti Edinburghia. Varasin etukäteen taksin kuskaamaan minut juna-asemalle ja olinkin siellä hyvissä ajoin. Junalla Aberdeenistä Ediin huristelee noin kahdessa tunnissa ja hintaa matkalle tuli reilu 20 puntaa. Mitä aikaisemmin junaliput varaa, niin sitä edullisemmin pääsee. Opiskelijahintaa varten tarvitsisi erillisen railcardin, joka maksaa joten jos ei aio hirveästi käyttää junaa niin on aika 50/50 kannattaako korttia hankkia.

Edissä vietin kaksi yötä ennen kuin jatkoin matkaa Lontooseen. Sää ei ollut kovin kiva ja muutenkin energiatasot matalat, joten ihan hirveästi en kaupungin nähtävyyksiä kiertänyt. Hostelli missä majoituin oli sijaintinsa puolesta hyvä, alle 5min kävely juna-asemalta ja hinta-laatusuhdekin oli ihan ok.

Edinburghin linna, en mennyt sisälle asti

Lauantaina lähdin aikaisin aamulla junalla kohti Kings crossia ja Lontoota. Reilu 4 tunnin matka sujui ihan rattoisasti kun junayhtiön appin kautta pystyi katselemaan leffoja. Lontoossa olin torstaihin asti ja ehdin noina päivinä kiertämään useimmat nähtävyydet, British Museumin ja luonnontieteellisen museon (olivat muuten ilmaisia!). Lontoon julkisissa kulkuvälineissä pystyi maksamaan kätevästi pankkikortin lähimaksuominaisuudella, ainakin OP:n kortti toimi! Oikeiden reittien ja aikataulujen etsimiseen Google mapsin julkinen liikenne-toiminto oli ihan ykkönen. Tekemistä ja näkemistä olisi ollut vaikka miten paljon, mutta esimerkiksi Harry Potter studiokierrokset olivat aika arvokkaita ja liputkin olisi pitänyt varata hyvissä ajoin etukäteen.

Tänne pitäisi ostaa liput ainakin vuotta etukäteen...

Tower Bridge

Kings Crossilta löytyy myös Platform 9 3/4!

Camden Marketilla käytiin sunnuntaina, oli muuten hyvää ruokaa tarjolla!

Pari tyyppiä

Sunnuntai meni markkinoita kierrellen. Ensimmäisenä kohteena oli aika lähellä sijaitseva Camden Market. Sinne kannattaa mennä vaikka vaan ihastelemaan minkälainen paikka se on! Mukaan ei tarttunut muuta kuin ruokaa mahan täydeltä, sillä monien myyntikojujen tarjonta oli suoraan samalta Kiinan tehtaalta. Camdenista metro vei Cityyn, Spitalfieldsin markkinoille. Tuo markkina-alue oli katettu ja myytävät tuotteet monissa kojuissa laadukkaampia (ja kalliimpia). Paikalla oli mm. käsityöläisiä myymässä tavaroitaan ja taidettakin olisi voinut ostaa. Ruokaa oli myös tuolla tarjolla jos mistä maailmankolkasta! Lämpö nousi tuona sunnuntaina parhaimmillaan +25 asteeseen, joten päivään kuului markkinoiden lisäksi auringosta nauttimista Hyde Parkissa.

Buckinghamin palatsi, tais Elisabeth olla kotona!

 Buckinghamin palatsilla piti käydä katsomassa vartijanvaihto. Ihmisiä oli kuitenkin paikalla aika paljon, joten eihän siitä itse vaihdosta juuri mitään nähnyt paitsi silloin kun ne vartijat marssi sisään ja ulos.

Siinä ne menee karhunkarvatötteröt päässä!

Lontoo oli kyllä todella mukava kaupunki ja siellä tulen varmasti vielä vierailemaan uudestaan. Lontoossa uskaltaa liikkua yksinkin ja Google mapsin avulla löytää helposti paikasta toiseen. Julkisissa kulkuvälineissä suosin enemmän bussia. Minulla ei ollut kiire, joten vietin mielelläni hieman pidemmän ajan bussin kyydissä kaupunkia katsellen, mitä kuumassa ja täydessä metrossa maan alla. Busseilla liikkumista ei kannata pelätä yhtään, Lontoon bussit on niin modernit että niissä on toimivat pysäkkinäytöt ja pysäkit vielä kuulutetaan. Oma majapaikkani sijainti Kings crossin vieressä oli bussienkin kannalta hyvä juttu, sieltä pääsi suoralla bussilla lähes joka paikkaan. Sieltä pääsi myös suoralla metrolla Heathrown lentokentän kaikkiin terminaaleihin, ihan superkätevää!

Viikko sitten torstaina oli sitten minun aikani jättää tuo omalaatuinen saarivaltio ja ottaa lentokone Amsterdamin kautta kohti Helsinkiä. Ikävä jäi lämmintä säätä, ystävällisiä ihmisiä ja sweet&salty poppareita. Huonosti toimivia suihkuja ja vessoja sen sijaan ei tule yhtään ikävä. Kaiken kaikkiaan vaihto oli ehdottoman positiivinen kokemus ja kaiken vaivan ja rahan arvoinen. Jos joku miettii vaihtoa ja vähän epäröi, niin voin sanoa yhden asian: mene.

Nyt kun olen ehtinyt Suomessa ja Kajaanissa viikon jo olemaan, on kaikki paperityötkin hoidettu. Opintopisteitä näyttää olevan 248 ja ainoa jäljellä oleva asia on sopivan mekon löytyminen valmistujaisiin. Tähän postaukseen päättyy kaksi matkaa, lyhyt seikkailuni Skotlannissa sekä vähän pidempi seikkailuni ammattikorkeakoulussa. Ehkä vielä joskus avaan bloggerin ja kirjoitan tänne jotain vaihtoon liittyen, ehkä kirjoitan jostakin ihan muusta. Kuka tietää.

Perillä on tuolla

edessämme jossain

mennään mutta ajetaan hiljempaa

toivon ettei matka loppuis ollenkaan

Lomaviikko ja roadtrip: Day 7

Perjantaiaamu valkeni pitkien ja mukavien yöunien jälkeen aurinkoiseen säähän. Söimme aamupalaa pitkän kaavan kautta ja kahviakin piti juoda useampi kupillinen, kerrankin kun sai jotain muuta kuin pikakahvia! Hyvästelimme talon isäntäväen ja jatkoimme matkaa. Ensimmäinen määränpäämme oli hieman Wickin pohjoispuolella oleva Sinclair Girnigoe Castle. Google maps neuvoi meidät linnan lähellä olevalle parkkipaikalle, mistä oli lyhyehkö kävelymatka itse linnalle.

Yöllä oli ollut pakkasta, onneksi tiet oli sulat!

Parkkipaikalta lähti polku linnalle, matkalla oli portteja lähinnä lampaita varten.

Taustalla taas yksi samanlainen majakka

Prinssi Charleskin on käynyt mestoilla!

Tuohon osaan linnasta ei päässyt, ilmeisesti se oli kunnostuksen alla.

Linnalla tuli vietettyä jokin tovi ja sieltä suuntasimme takaisin Wickiin ja siitä etelään. Majapaikkamme emäntä vinkkasi, että matkalla kannattaa poiketa Whaligoe Stepseillä ja Camster Cairnseilla. Kumpaakaan näistä ei olisi sen suurempia kylttejä, mutta Google maps ohjasi meidät perille. Whaligoe Stepseille johtavan tien risteys tuli kyllä vähän äkkiarvaamatta, tie meni rivitalon vierestä ja talon päässä oli parkkipaikka minne auton pystyi jättämään. Parkkipaikaltakaan ei ollut mitään kylttejä portaille, mutta loogisesti lähdimme kävelemään rantaa kohti ja matkalla ohitimmekin talviaikaan kiinni olevan kahvilan. Portaat on käsin tehty jyrkkään rantakallioon ja niitä on lähteestä riippuen 365 tai 366. Portaiden alapäässä on entisaikaan kalastukseen käytetty satama. Nykyisin portaita ylläpidetään vapaaehtoisvoimin.

Jyrkät oli

Alhaalta päin katsottuna portaat ei olleet juuri minkään näköiset

Lahden pohjukassa oli luolakin, mutta vesi oli liian korkealla että sinne olisi päässyt

Hapottavan ja pitkän nousun jälkeen auton nokka suunnattiin kohti Camster Cairnseja. Cairnsit sijaitsivat keskellä metsää olevalla pellolla ja pellon vierestä meni yksikaistainen autotie. Cairnsien kohdalle oli onneksi tehty pitkä levikekin, mutta teki silti vähän tiukkaa saada auto siinä ympäri pois lähtiessä. Cairnsit ovat noh.. kivikasoja joiden sisällä on huoneita. Kasojen käyttötarkoitus on vieläkin vähän hämärän peitossa, mutta infotaulut kertoivat huoneista löytyneiden luiden perusteella, että jonkin sortin uhrausta siellä on ehkä harjoitettu. Onneksi luettiin taulut vasta sitten, kun oltiin kömmitty huoneisiin ja pois. Huoneisiin siis todellakin pitää kömpiä, käytävät on ehkä metrin korkeita ja hartiat kyllä otti seiniin kiinni, pituutta käytävillä oli useampi metri. Yksi käytävistä oli hieman liian ahtaan oloinen ja Katin kanssa onnistuttiin kömpimään ehkä n. 2 metrin verran kun ahtaanpaikankammo iski. Käytävä avautui "eteiseen" ja eteisestä itse huoneeseen, jossa mahtui ihan hyvin seisomaan. Cairnseja on jälkikäteen vahvistettu ja niihin on tehty lasista/muovista valoa läpäisevä katto.

Isompi Cairn

Portti on käytävän suulla siksi, ettei lampaat eksy sisälle 

Käytävä huoneesta päin katsottuna

Toinen, pidempi ja kapeampi käytävä

Cairnseilta matka jatkui etelään kohti Invernessiä. Itärannikko on huomattavasti länsirannikkoa tylsempi, eikä pysähtymisen arvoisia kohteita juuri ollut Cairnsien jälkeen. Otettiin navigaattorin suunnaksi Loch Ness ja Urquhart Castle, mutta perille päästyä oli jo hämärää ja linnakin oli mennyt kiinni. Linnaan olisi ollut tosin suolainen sisäänpääsymaksu, joten hirveästi ei menetetty. Linnalta ajeltiin Invernessiin ja pikaisen ruokatauon jälkeen jatkettiin matkaa Aberdeeniin. Arvatkaa vaan montako liikenneympyrää välille Inverness-Aberdeen mahtuu? Vastaus on monta. Täällä ei tunneta käsitettä ohitustie, joten huristelimme melkeinpä jokaisen pikkukylän läpi jota matkalle sattui ja tietenkin niissä kaikissa oli yksi tai useampi liikenneympyrä. Perillä Aberdeenissä oltiin illalla, mutta ehdimme vielä tekemään ruokaostokset Asdassa. Ajateltiin hyödyntää autoa kun se kerran seuraavaan aamun asti oli käytettävissä.

Lumisade jota jännitettiin muutamaa päivää aiemmin oli iskenyt Invernessin pohjosipuolelle, onneksi tiet oli sulat!

Urquhart Castle

Viimeisen päivän reitti