Ensimmäiset harkkaviikot

Kuusi yövuoroa ensimmäisessä harkkapaikassa takana, huh huh! Ei ne sentään putkeen ollut, kolme yötä, yks vapaa ja sitten vielä kolme yötä. Unirytmi meni ihan kiitettävästi sekaisin, kun tänä aamunakin heräsin neljältä enkä saanut enää unta. Onneksi säätiedotus lupasi pelkkää aurinkoa, niin lähdin merenrantaan katsomaan ja kuvaamaan auringonnousua. Noista otoksista saatte nauttia tämän postauksen kuvituksina!

Harjoittelupaikkani on siis Neo Natal Unit, suomeksi parhaiten toimiva käännös on varmaan keskola. Osastolla on Intensive Care, High Dependency ja Special Care yksiköt, kaikki samalla käytävällä toki. Potilaspaikkoja on n. 30 ja Intensive Caren puolella on aina yksi keskoskaappi tyhjänä ja valmiina hätätapauksia varten. Pääasiassa olen ollut Intensive Caren puolella, kaksi vuoroa olin High Dependencyn puolella. Aberdeenissa hoidetaan koko pohjoisen Skotlannin alueen vauvat, sydänvikaisia lukuunottamatta jotka menevät Glasgowiin hoitoon. Aluksi ja vieläkin tuntuu uskomattomalta ajatella miten paljon syntyy keskosia tai sellaisia vauvoja, joilla on ongelmia esimerkiksi hengityksen kanssa. Toisaalta alue on iso ja onhan Aberdeen suurempi väkiluvultaan kun koko Kainuu.

Intensive Care eli tehohoito (?) on jaettu kahteen tilaan väliseinällä ja potilaspaikkoja on yhteensä 10. Ensimmäisen vuoron aikana vauvoja oli vain kolme ja toinen puoli oli pimeänä, mutta eipä siinä kauaa mennyt kun paikat täyttyi. Hoidettavat ovat siellä useista eri syistä. Useimmilla syy on liian aikaisin syntyminen, teholla oli minun aloitteassani vauva joka oli jo lähes 3kk ikäinen, mutta syntynyt jo raskausviikolla 24. Harjoitteluni alkaessa hän oli vielä hengityskoneessa, mutta viikon aikana hän pääsi pois siitä, pois keskoskaapista kehtoon ja siirtyi High Dependencyn puolelle. On ne vaan sitkeitä nuo pikkuiset! Hieman erikoisempiakin tapauksia on ollut, ohjaajani mukaan jopa heidän mittapuullaan harvinaisia. Teholla oli hoidossa vauva, jolla oli gastroschisis. Sanakirja ei kertonut minulle suomenkielistä nimeä vaivalle, mutta vauva siis syntyi niin, että suolisto oli vatsan ulkopuolella. Kyseessä on sikiön kehitysvaiheen häiriö, jolloin vatsan alue ei kehity normaalisti. Tällaiset tapaukset nähdään kuulemma jo ultrassa, joten yllätyksenä ei pitäisi tulla. Vauva syntyy sektiolla ja laitetaan heti kaulaa myöten steriiliin pussiin, ettei suolet kontaminoidu. Suolet sitten taiteillaan oman pikkupussin sisään (koko vauva ei siis enää ole pussissa) ja keskoskaappin kattoon laitetaan tanko, johon suolipussin yläpää laitetaan kiinni ja annetaan painovoiman hoitaa homma. Tässä kuva tuosta operaatiosta, jos ajatus tekee pahaa niin ei kannata katsoa! Pussia sitten aina kiristetään yläpäästä niin kauan, että suolet ovat siellä missä pitääkin ja lopulta vatsa ommellaan leikkaussalissa umpeen. Tämän kyseisen vauvan kohdalla kesti pari vuorokautta, että painovoima teki tehtävänsä. High Dependencyn puolella on kuusi potilaspaikkaa ja vaikka vauvat eivät ole niin tarkasti monitoroituja kuin tehon puolella, on heidän tilansa vielä sellainen että hieman tarkempi seuranta on tarpeen.

Englanniksi toimiminen on sujunut hyvin, välillä karkaa jokin sana päästä mutta yleensä asian saa sanottua jollain kiertoilmaisulla. Kaikki sanovat englantini olevan "amazing", joten en tiedä minkälaiseen kielitasoon ne täällä on sitten tottunut.. Yhtä lomaketta täytellessäni puhelin itsekseni englanniksi ääneen ja ynnäilin annettuja ruokamääriä yhteen, myös tämä "taito" herätti suurta hämmästystä eräässä hoitajassa: "I can't believe how you can do that in a different language when I can't even to that on my own language!". Hoitotyön ja lääketieteen termit pohjautuu kummassakin kielessä aika pitkälti latinaan, joten jos nyt ei sattuisi muistamaan jonkin sanan oikeaa käännöstä niin se on kuitenkin helposti pääteltävissä. Eniten vaikeuksia on tuottanut vauvan vaatteet! Ei missään ole opetettu mikä body (enkuksi vest) tai potkupuku (baby gown) on. Mittayksiköinä täällä käytetään ainakin sairaalamaailmassa grammoja, kiloja, millilitroja ja milligrammoja, joten niiden kanssa ei ole ollut vaikeuksia. Keittiksestä käytetään nimeä saline ja aqua on ihan vaan sterile water. Ainiin ja kainalo on Aberdeenin murteella oxillar, kirjoitusasusta en ole täysin varma. RR ei täällä tarkoita verenpainetta vaan respiratory ratea, hengitystiheyttä. Onneksi tuota lyhennettä ei käytetä, vaan lomakkeissa lukee aina vähintään resp. rate. Verensokeri on medisense, tosin jos puhun blood sugarista tai blood glucosesta niin on minua ymmärretty.

Kotimatkalla rannalta

Täällä ei ole olemassa mitään potilastietojärjestelmää johon kirjattaisi. Kaikki kirjataan käsin, paperille, erilaisiin lomakkeisiin, charts. Katsoin vierestä kun yksi hoitaja yritti tulostaa verikoeputkeen tarraa ja tehdä lähetettä ja mieleeni tuli ajatus jota en koskaan uskonut tulevan: vitsi että Effica on kätevä. Keskoskaapin tai kehdon päädyssä roikkuu kirjoitusalustalla nippu papereita ja jokaisella on oma funktion: yhdessä on lyhyt yhteenveto hoidosta, esim ruokailujen tiheys, vitaalien seurannan tiheys, onko ruokamäärää tarkoitus nostaa jne. Merkinnät on tehty lyijykynällä ja niitä sitten päivitellään tarpeen mukaan. Sitten on oma seurantalomake painolle, lääkitykselle, verikoetuloksille (nämäki täytetään käsin.....) ja yhteen merkataan mm. vitaalit, vaipan vaihdot, ruokailut ja vatsan toiminta. Seurantalomakkeita on erilaisia, riippuen siitä onko vauvalla 1 hourly obs(ervations) vai harvemmin. Papereita on vielä muitakin, mutta niiden tarkoitusperät on jääneet hieman hämäräksi. Näihin lomakkeisiin asiat merkataan mustalla kuulakärkikynällä, mustalla siksi että valokopiot on selkeämpiä. Näiden papereiden lisäksi on vielä jokaisella oma potilaskansio, jossa on mm. hoitosuunnitelma, social work lomakkeet ja lomakkeet mihin hoitosuunnitelman mukaiset asiat kirjataan. Social work lomakkeelle kirjoitetaan onko esim vanhemmat käyneet osastolla, ovatko osallistuneet syöttöihin tai vaipan vaihtoon. Hoitosuunnitelman mukaiselle lomakkeelle kirjataan numeroitujen suunnitelmien mukaisesti asioita. Esimerkiksi 1. Vanhemmat kävivät vierailulla. 2. Vitaalit pysyneet hyvällä tasolla, saturaatiot 96-100% jne.. 3. IV antibiootit lopetettu klo 22. Kanyyli poistettu. 4. Sietää hyvin ruokailut 3 tunnin välein, 30ml kerrallaan. Vatsa toimii, virtsaa. Paino noussut 40g, paino nyt 2400g. Loppuun täytyy laittaa oma allekirjoitus ja vielä nimenselvennys, jos riville jää ennen allekirjoitusta tyhjää kannattaa siihen vetää viiva, ettei kukaan pääse lisäilemään siihen ylimääräisiä. Hoitosuunnitelman osa-alueet on siis numeroitu ja kirjaaminen tapahtuu niiden mukaisesti. Vähän niinkun HOKE, mutta monimutkaisempi.

Ei pelto, ei puisto, vaan golf kenttä. 

Työvuorot täällä ovat 12,5h mittaisia ja taukoja vuoron aikana on tunnin edestä. Tauot ovat palkattomia. Taukoja pidetään kolme, periaatteessa 20min kerrallaan, mutta jos vuorossa on rauhallista niin useimmat on siellä kyllä vähintään 30min, joskus enemmän. Ohjaajani ihmetteli kun palasin tauoilta aina "liian" aikaisin, viimeiselle tauolle lähtiessäni sanoi että oo nyt tarpeeks kauan siellä! Muita selkeitä eroja Suomeen on lääkehoito. Ensinnäkään opiskelijat eivät saa kanyloida, antaa iv-lääkkeitä ja ilmeisesti ei muitakaan injektiona annettavia lääkkeitä. Valmistumisen jälkeen he käyvät jonkin erillisen kurssin, joka sitten antaa oikeuden tehdä edellämainittuja hommia. Ei siis puhettakaan, että olisin antanut kellekään iv-lääkkeitä. Ohjaajani myös hämmästeli Suomen mallia, jolloin tarpeeksi opintopisteitä suoritettua voi toimia sairaanhoitajan sijaisena. Täällä se ei kuulemma olisi mitenkään mahdollista. Toisaalta eipä täällä opiskelijoilla ole kunnon kesälomiakaan, joten ei niillä ole aikaa töille. Lääkkeet myös tehdään aina kahdestaan. Kahden hoitajan pitää nähdä miten mikäkin vedetään ruiskuun, he myös puhuvat kaikki työvaiheet ääneen. Lääkkeet säilytetään erillisessä huoneessa, mutta ne haetaan sieltä ja valmistellaan lääkekärryjen päällä yksikössä. Lääkkeitä tekevät hoitajat pukevat päälleen punaiset, kertakäyttöiset muoviliivit, joiden selässä lukee "älä häiritse, lääkkeenjako kesken". Ennen lääkkeen antoa he vielä katsovat lääkelomakkeesta potilaan nimen ja hetua vastaavan numeron ja vertaavat sitä keskoskaapissa oleviin tietoihin. Sama juttu, jos vauva syö lypsettyä rintamaitoa, kahden hoitajan (tähän ilmeisesti riittää myös opiskelijan silmät....) tulee varmistaa että jääkaapista on otettu oikean vauvan maitopullo. Vitamiineja olen saanut minäkin vetää ruiskuun (jihuu!) ja minun kuittaus on kelvannut toiseksi kuittaukseksi lääkelomakkeeseen. Jokainen annettu lääkeannos siis kuitataan myös kahden hoitajan toimesta lomakkeelle.

Kotikatua, tiilirakennus on Aberdeen Football Clubin kotistadion.

No mitäs minä olen sitten näiden ekan kahden viikon aikana saanut tehdä ja nähdä:
- Seurata vitaalielintoimintoja ja kirjata ne lomakkeelle
- Syöttää vauvoja, joko letkun kautta tai pullolla
- Nähnyt kun keskoselle asennetaan chest drane ilmarinnan vuoksi
- Nähnyt kun keskonen intuboidaan
- Nähnyt sektion
- Vaihtanut vaippoja
- Saanut ns. oma vauvan hoidettavaksi vuoron ajaksi ja huolehtinut hänen seurannat, ruokinnat ja muut hoitamiset
- Mitannut verensokeria
- Poistanut kanyylin

Tuossa nyt mitä äkkiseltään tuli mieleen. Ensimmäiset vuorot meni "ihan pihalla"-meiningillä ja oikein mitään ei osannut tehdä, mutta ilmeisesti taitoni kasvoivat sen verran että minulle uskottiin ensin yksi vauva hoidettavaksi High Dependecyn puolella ja sitten kaksoset Intensive Caren puolella. Näillä vauvoilla tila oli vakaa, joten homma ei ollut mitenkään mahdoton. Kaksoset olivat itseasiassa jo niin hyväkuntoisia, että heidät siirrettiin vuoroni aikana keskoskaapista kehtoon ja ruokailut vaihtui letkuruokinnasta pulloon ja ilmeisesti heidät aiottiin siirtää samalle osastolle äidin kanssa. Kiitos näiden kahden, mun päälle puklattiin kolmesti ja viimeisellä kerralla meni housutkin likaiseksi kun maito lensi kaaressa lattialle. Mun ilme ja näky muutenkin taisi olla melkoinen, kun yksi hoitaja repesi nauruun. Itseäkin alkoi naurattaa koko homma. Ei muuta kun housujen vaihtoon, koska varahousuja ei ollut mukana niin olin viimeiset 3 tuntia vuorosta vihreissä housuissa. Vihreitä "scrubseja" käyttää lähinnä lääkärit kun he joutuvat käymään synnytyssaleissa vähän väliä. Itsekin olin yhden vuoron vihreissä, kun kävin seuraamassa sektiota ja osaston lääkäri sanoi ettei kannata käydä vaihtamassa enää omiin, kun jos tulee vielä joku uusi synnytys niin pääsen siihen mukaan. Keskolan lääkärit menevät sellaisiin synnytyksiin mukaan, joissa on mahdollinen riski siihen, ettei vauva esimerkiksi hengitä kunnolla, esim. jos synnytys on alkanut liian aikaisilla viikoilla.

Asutaan oikealla näkyvässä talossa

Puklautteulusta huolimatta onhan nuo pienen pienet vauvat suloisia. Keskosille ei ole vielä ehtinyt kertyä kunnon rasvakerrosta, joten yksikin hoitamani vauva (n. 1500g) näytti ihan pikkuiselle vanhalle ihmiselle. Oli myös suloista, kun toista kaksosta pulloruokkiessani koitin röyhtäyttää ("pass wind") häntä ja sen sijaan että röyhtäystä olisi tullut niin kaveri alkoi hamuamaan leukaa kannattelevan käden peukaloa ja yritti imeä sitä. Melkoisia nuo vauvat kyllä!

Just niin ryytynyt kun pitkän yövuoron jälkeen voi olla, silmäpussit on tehny paluun!

Öiden välissä olevana yhtenä vapaapäivänä ei kovin ihmeitä kerennyt tekemään, eikä yövuoro päivinäkään kummoisiin suorituksiin kykene. Matkaan pitää lähteä jo kuudelta, kun vuoro alkaa seitsemältä. Sairaalalle on asunnolta n. 3km ja liikenteestä riippuen matkassa kestää 30-40min. Töissä lähes kaikki ihmettelevät sitä, että kävelen töihin. Ilmeisesti kävely ei ole kovin suosiossa täällä. Bussilla kulkiessa pitäisi vaihtaa keskustassa ja matkaan kuluisi saman verran aikaa mitä kävellen, jopa enemmänkin. Muutamana aamuna olen saanut kyydin vähän lähemmäksi kotia, kun on joku hoitajista ollut menossa suunnilleen samaan suuntaan. Seuraavaksi alkaakin sitten päivävuorot, jännä nähdä miten ne sujuu ja miten ne eroaa yövuoroista. 6 vuoroa takana, enää 9 vuoroa edessä.

Ihmetyksiä:

- Täällä on ihan ok, että töissä on eväänä sipsejä.

- Yksinkertaisista asioista osataan tehdä hankalia, karkeina esimerkkeinä aiemmin mainitsemani hanat ja uutuutena purkinavaaja:

Eikö yksinkertasempi riittäis?

Positiivisia:

- Töissä on kivaa ja mut on otettu siellä tosi hyvin vastaan. Mun pääasiallinen ohjaaja on ihan huippu!

- Kati ja Iina löysi Lidlistä ruisleipää, täytyy käydä siellä itsekin ostoksilla

- Saan hieman alle kahden viikon päästä vieraan Suomesta, jee!

Lattian kuivaamista ja luuhaamista

Heh, eipä tarvinnut odottaa maanantaihin asti että saatiin kerrottua pyykinpesukoneen ongelmista eteenpäin. Tai mitä nyt jälkeenpäin ajattelen, niin edellisessä postauksessa kertomani ongelmat taisivat olla käyttäjälähtöisiä: kuivaus toimii (logiikka on vielä vähän hakusessa tosin) ja luukun aukeamiseen nyt vaan menee aikaa. Todellinen ongelma saatiin aikaiseksi sunnuntaina, kun piti saada puhdasta vaatetta. Pesun loppuvaiheilla huomattiin lattialla pienoisen Loch Nessin kokoinen lampare vettä. Moppia ei tässä asunnossa ole, joten laitettiin pyyhkeitä ensi hätään imemään enimmän vedet pois. Pienellä tutkimisella selvisi, että nukkasihdin korkki oli pompannut pois paikoiltaan jostain mystisestä syystä ja eihän sitä vedentuloa saanut loppumaan kun laittamalla korkin kiinni. Soitettiin kuitenkin huoltomies paikalle, mielessä kävi jo kauhuskenaariot alakertaan valuvasta vedestä, vaikka laminaatin kunnosta päätellen ei tainnut olla ensimmäinen kerta kun keittiö muistuttaa uima-allasta. Huoltomies totesi nukkasihdin olevan hieman rikki ja aikoi tulla sen maanantaina vaihtamaan, sanoi kuitenkin vielä että voidaan ihan huoletta pestä pyykit loppuun ja vielä kuivaukseen käytetyt pyyhkeetkin kun nukkasihti oli nyt tiukasti omalla paikallaan. Tehtiin työtä käskettyä, mutta pyyhkeitä pestessä lattialle ilmestyi pieni vaahtolammikko jostain koneen alta, ei siis samasta paikasta kun isompi tulva. Eipä muuta kun kone seis ja virrat varmuuden vuoksi pois päältä.

Maanantaina huoltomies sitten saapui uuden nukkasihdin kanssa ja kerroin vaahdon ilmestymisestä lattialle. Hän ei asialle voinut mitään tehdä, mutta soitti pesukoneenkorjaajalle. Mainitsin huoltomiehelle turvonneesta laminaatista ja siitä, että kone on tainnut tulvia aiemminkin. Vastaukseksi sain, että lattiasta ei tarvitse huolehtia, se kyllä joskus rempataan kuntoon. Korjaaja tuli keskiviikkona, en tiedä mitä se koneelle teki kun en kehdannut viereen jäädä katsomaan, mutta lähtiessään sanoi että missään ei ole vuotoja ja koneen alusta on kuiva. Vaahtoa kuulemma voi tulla ulos jos laittaa liikaa pesuainetta. Mietinpä vaan, että mistähän raosta se vaahto sitten tulee.. Kone toimi melkein päivän moitteetta, mutta torstai-iltana lattialle oli taas tullut pieni lammikko vettä.

Soitin asiasta perjantaina huoltoon, että sori ei tää kone vieläkään toimi. Ei mennyt kun tunti kun havahduin hirveään kolinaan mikä kuului rapusta: siellä kaksi huoltomiestä kantoi uutuuttaan hohtavaa pesukonetta! Kyllä nyt kelpaa pyykätä!

Tämäkin toimii myös kuivausrumpuna.

Tuli viime viikolla tehtyä muutakin kun ihmeteltyä pesukonetta ja juteltua huoltomiehen kanssa. Kati ja Iina kävi viime sunnuntaina testaamassa läheisen liikuntakeskuksen ja heidän kertomusten perusteella minäkin rohkenin maanantaina salille. Aberdeen Sports Village pitää sisällään varmaan lähes kaiken minkä voi mieltää liittyvän liikuntaan mm. kuntosali, uimahalli, sisäjuoksurata, squah-, tennis- ja sulkapallokenttiä, jalkapallokenttä niin sisällä kun ulkonakin, pingistilat missä oli ainakin kymmenen pöytää ja lisäksi tarjontaan kuuluu ohjattuja jumppatunteja pitkin päivää. Sijainti on kätevästi kivenheiton päässä asunnolta, mutta ei ihan yhtä lähellä mitä Kajaanissa käyttämäni sali oli kotiani (kotiovelta oli lyhyempi matka salille kuin viemään roskat roskakatokseen).

Koska Sports Village on jotenkin kytköksissä University of Aberdeeniin (molemmat kaupungin omistamia?), on kyseisen yliopiston opiskelijoilla paremmat mahdollisuudet eri palvelujen ja tilojen käyttöön. RGU:n opiskelijoina meillä on mahdollista saada opiskelijahintainen lippu vain off-peak ajoille, mikä on arkisin aukeamisajasta klo 16 asti ja viikonloppuisin. Peak aika käsittää suosituimmat ajat arki-iltaisin ja ne on tarjolla vain University of Aberdeenin opiskelijoille. Kertalippu salille oli kohtuullisen 2,65 puntaa, mikä tuntui Kajaanin kertamaksujen jälkeen jopa halvalle. Kuukausikortti off-peakille olisi maksanut 16 puntaa ja sellaista siellä respassa sitten kyselinkin. Paikan päällä kuitenkin selvisi, että kuukausimaksu menee suoraveloituksena tililtä ja koska kuukausi oli jo yli puolessa välissä olisi pitänyt kerralla maksaa koko tammikuun lisäksi vielä helmikuukin. Sopimuksen olisi voinut irtisanoa loppumaan aikaisintaan maaliskuun lopussa, johtuen hieman epäselviksi jääneistä pankki- ja maksusyistä. Seuraavan harjoittelun aikana minun ei olisi mahdollista käyttää salia kuin viikonloppuisin työaikojen takia, joten koko maaliskuu olisi mennyt satunnaisia viikonloppuja lukuun ottamatta hukkaan. Sali oli tilava ja mukavan oloinen, mutta en kyllä missään ole nähnyt niin montaa cross traineria, kuntopyörää ja juoksumattoa sievässä rivissä.

Muuten viime viikko menikin viikonlopun yövuoroihin valmistautuessa. Kävin useampana päivänä kaupungilla etsimässä itselleni sopivia kenkiä töihin ja lopulta sellaiset Primarkilta passeliin 8 punnan hintaan löytyikin. Uskaltauduin myös pakon sanelemana kampaamon penkkiin, latvat oli jo niin huonossa kunnossa että oli aika näyttää saksia niille. Kampaamon löysin googlesta, sijainti oli sopivan lähellä, ei huonoja arvioita ja firma oli ollut pystyssä jo vuodesta -86. Eikai kukaan pyöritä firmaa noin kauaa jos työn jälki on huonoa? Vähän pelotti soittaa ja varata aikaa (jonka sain samalle päivälle), näiden paikallisten aksentista kun ei aina tiedä ymmärtääkö sitä vai ei. Homma kuitenkin hoitui ja paikanpäälläkin kommunikaatio sujui niin, että sain mitä halusinkin.

Täällä kenkien pitää olla umpinaiset niin edestä kuin takaakin ja materiaalin sellaista, ettei se päästä mahdollisia roiskeita heti läpi.

Ostoskeskus

Linnan näköinen talo keskellä kaupunkia, ihan ok.

King Street, reitti kotoa keskustaan menee tätä katua pitkin. Harmaata on!

Watch out!

Koska River Donin hylkeet jäi edellisellä rantakävelyllä bongaamatta, oli viime viikolla uuden yrityksen aika.

Joen suistosta löytyi kyllä kaikenlaista roskaa... Huomaa parkissa olevat rahtilaivat taustalla!

Edellisenä yön oli ollut pakkasta ja varjokohdat oli ihan kuurassa. 

River Don, ei hylkeitä näkyvissä :( 

Ihmettelin aluksi tuota kanaverkkoa, mutta saattashan nuo puiset reitit olla muuten aika liukkaita...

Paluu matka King Streetia pitkin, löysin mm. Lidlin!

Söpö pikku talo, tuli ihan mieleen se mikä on Stuart Littlessä!

Hylkeet jäi tosiaan näkemättä, lokkeja oli kyllä senkin edestä. Ihan turha reissu ei kuitenkaan ollut kyseessä, sillä löysin King Streetin pohjoispäästä Lidlin, jonne asunnolta on matkaa n. 1,5km. Oltiin muka kartasta katsottu, että kaikki Lidlit on jossain tosi kaukana.

Perjantaina tosiaan aloitin harkan kolmella yövuorolla, siitä lisää omassa postauksessaan!

Ihmetyksiä:
- Täällä ei käytetä vettä kuluttavien kodinkoneiden (pesukoneet) alla samanlaisia muovisia alustoja mitä Suomessa

Positiivisia:
- Skyr oli oikein hyvä rahkan korvike, mutta löysin lopulta ihan oikeaakin rahkaa (pehmeämpää kuin Suomessa). Olin etsinyt ihan väärältä hyllyltä, täällä se näköjään lasketaan juustoksi.

Thundersnow!

Orientaatioviikko on plakkarissa ja reilu viikko Skotlannin maaperällä on takanapäin.

Alkuviikosta oltiin RGU:lla ja käytiin läpi harjoitteluihin liittyviä asioita. Keskusteltiin mm. peloista ja odotuksista tulevia harjoittelupaikkoja kohtaan ja Isla (RGU:n opettaja) kertoi tavallisesta päivärytmistä sairaalassa. Käytiin läpi myös paikallisia harjoitteluiden käytänteitä (mm. noin 100 sivuinen työkirja josta ruksitaan mitä on tehnyt ja saavuttanut...) ja erilaisia harjoittelun aikana mahdollisesti kuultavia lyhenteitä, kuten PEL (Practice Education Lecturer) ja PEF (Practice Education Facilitator). PEL on ns. harjoittelun ohjaava opettaja koululta ja PEF on työpaikalla se henkilö joka harjoitteluita järjestelee. Työelämäohjaajia kutsutaan nimellä mentor ja niitä nimetään ainakin sairaalaharjoitteluun kaksi, toinen on ns. pääohjaaja ja toinen avustaa. Pääohjaaja on se, joka antaa harjoittelusta arvioinnin ja arviointi annetaan asteikolla A-F, A:n ollessa paras.

Hoitsurakennuksen aulaa, voi tuota valon määrää!

Sir Ian Wood Buildingin (inssiopiskelijoiden rakennus) terassilta, ihan kivat tilukset

Allekirjoitettiin myös muutama lomake, esimerkiksi siitä mitä opiskelija saa ja mitä ei saa tehdä harjoittelussa ollessaan. Meille pidettiin myös Health & Safety-osio, jossa mukava nainen kertoi mihin mennä jos kampuksella sattuu tulipalo, mitä tehdä jos töissä tulee neulanpistovahinko ja yleisesti turvallisuudesta Aberdeenissä. Naista tuntui huolettavan se, että tullaan pienemmästä kaupungista ja ison maailman ihmeet voi järkyttää meitä. Puistojen läpi ei kuulemma kannata oikaista pimeällä ja yöllä kannattaa ottaa taksi kotiin jos on baarista tulossa. Vielä ei ole pelottanut liikkua kaduilla ja eipä tämä ole ensimmäinen kerta Kajaania isommassa kaupungissa..

Isla ystävällisesti myös esitteli meille kampusta ja sen eri rakennuksia. Matkalla hankittiin Student Servicestä meille RGU:n omat opiskelijakortit, joka toimii myös nimikylttinä harjoittelussa. Vierailtiin kirjastossakin, just in case jos halutaan tulostaa jotain tai tarvitsee lainata jotain harkkaan liittyvää kirjallisuutta. Kirjasto oli yhden kampuksen uusimman rakennuksen yhteydessä olevassa lasitornissa ja ylimmistä kerroksista oli melkoiset näkymät. Kirjasto oli ihan täynnä tentteihin valmistautuvia opiskelijoita, mutta en kyllä ymmärrä miten siellä kukaan pystyy keskittymään kun näkymät oli niin huikeat.

Näkymää kirjaston ikkunasta

Tehtiin RGU:lla pakollinen Basic Life Support-kertaus, ilman tätä ei pääse harjoitteluun. Sisältö oli kutakuinkin sama mitä meidänkin EA-koulutuksissa, elvytystä ja puoliautomaatti deffan käyttöä. Muistoksi tästä jäi kipeä kämmenselkä.

Näin me elvytetään! Tilanne lavastettu kuvaa varten.

Skills lab, ihan kivat harjotusluokat...

Simutilojen kotiympäristö

RGU:lla on käytössä samantapaiset simutilat mitä meillä Suomessa, omasta mielestäni isommat ja hienommat, mutta Isla sanoi että heidän simulaatiot ei vedä vertoja meidän simuille. Mulle ei ihan selvinnyt mikä meidän simuista tekee paremmat, kun heilläkin oli kauko-ohjattavat harjoitusnuket käytössä. Heillä on simuissa käytössä myös ns. oikeita potilaita, jotka ovat vapaaehtoisia koulun ulkopuolisia henkilöitä. Kuulemma viimeisen vuoden opiskelijoiden simuissa nämä potilaat käyttäytyvät hankalasti ja saattavat esimerkiksi lähteä vaeltelemaan kun opiskelijat eivät huomaa.

Kampuksella on useita kahviloita ja ruokapaikkoja, joista voi valita mistä ruokansa hakee. Tarjolla oli mm. hamppareita, pitsaa, panineja ja kotiruokaa. Salaattibaaria ei yrityksistä huolimatta löydetty, mutta jossain päin kampusta ilmeisesti on Subway ja Starbucks. Annokset oli ihan kohtuuhintaisia, esim kotiruoka oli vajaa 3 puntaa, mutta annokseen ei kuulunut salaattia eikä juomaa. Ruoka tarjottiin valmiiksi annosteltuna (annosteltiin tosin vasta tilatessa) kertakäyttöisestä boksista ja aterimetkin oli kertakäyttötavaraa.

Ekan päivän Chili con carne, oli niin iso annos ettei kaikkea jaksanut syödä

Saatiin RGU:lta myös kaksi settiä hoitopukuja, johon kuului luonnollisesti paita ja housut. Täällä hoitopuvut on värikoodattu ja opiskelijoilla on harmaa paita, ihan kun jollekin jäisi ison RGU brodeerauksen jälkeen epäselväksi että kyseessä on opiskelija.. Vaatteet on hieman erimalliset kuin Suomessa ja koot aika reiluja. Housujen lahkeet oli pitkät ja viimeistelemättömät, ne pitää itsellä lyhentää sopivan malliseksi. Onneksi asuntoon kuuluu silitysrauta ja -lauta, niin lyhennys onnistuu silitettävällä nauhalla. Ostettiin myös kuminauhaa, että lahkeet saa kiristettyä eikä ne lerpata joka suuntaan. Puvuthan saa siis harjoittelun jälkeen omaksi, paikalliset opiskelijat saa opintojen alussa neljä settiä pukuja ja niillä pitää pärjätä koko loppuaika. Lisäpukuja on ilmeisesti mahdollista ostaa. Vaatteiden pesu hoidetaan itse, onneksi keskosten kanssa tuskin menee vaatteet ties mihin eritteisiin.. En tiedä sitten pitääkö myös töissäolevilla pestä vaatteet itse vai toimiiko sairaalalla jokin pyykkihuolto.

Vähän rypyssä pesun jäljiltä.... Housut on tumman siniset.

Orientaatioviikkoon kuului myös aika paikallisessa työterveyshuollossa. Ensin aika oli perjantaina, mutta se piti siirtää pakollisen moving and handling päivän takia keskiviikolle. Olin paikalla hyvissä ajoin (ihan että on aikaa myös eksyä matkalla jos niikseen tulee) ja pääsin vastaanotollekin suunniteltua aiemmin. Ystävällinen hoitaja kysyi tiedänkö miksi siellä olen ja selitti, että he haluavat varmistaa B-hepatiittirokotteiden tehon ottamalla vasta-aineet verestä. Kyselin myös vesirokon vasta-aineista, kun sellaisia minulta ei ole koskaan otettu ja hoitaja sanoi, että se ei ole pakollista mutta voivat katsoa sen samasta putkesta verta. Aikoivat ilmoitella jos vasta-aineita ei ole tarpeeksi ja tarvitsen uuden rokotteen. 

Vastaanoton vessasta bongattu lähes normaali hana!

 Torstaina vierailimme Aberdeen Royal Children Hospitalissa ja Aberdeen Maternity Hospitalissa. Ensimmäinen harjoittelupaikkani Neo-Natal Unit on Maternity Hospitalissa ja siellä käydessä sain tietää työvuorot neljälle viikolle ja ketkä ovat mentorini. Osaston henkilökunta vaikutti mukavalle, joten ihan hyvillä mielin menen sinne harjoitteluun.

Pääsisäänkäynti

Lastensairaala on avattu 2005 ja tilat olivat uudemmat ja hienommat mitä äitiyssairaalassa. Kierrettiin eri osastot ja lastensairaalan PEF kertoi pääpiirteittäin millaisia potilaita niillä on, siltä varalta jos halutaan tehä spoke jonnekin sinne. Spoke tarkoittaa harjoittelun aikana tapahtuvaa lyhyttä vierailua toisella osastolla, esimerkiksi yhden vuoron verran. Saa nähdä tuleeko sellaista tehtyä, neo-natal unitissa mulla on vuoroja kokonaisuudessaan 15kpl, joten noin pienestä määrästä ei hirveästi raskisi uhrata toisiin paikkoihin. Tosin nyt olisi ainutlaatuinen tilaisuus nähdä ja kokea eri juttuja, vielä kun on opiskelija, joten täytyy harkita asiaa. 

Lastensairaalan ulko-ovella nähtävästi päivystää ruuanhimoisia lokkeja...

Pääaulasta, Suomituote bongattu!

"Bay Area", huoneessa oli kuusi sänkyä joihin sai verhojen avulla hieman yksityisyyttä. Osastoilla oli myös yhden hengen huoneita. 

 Vanhemmat ja koko perheen hoitaminen oli huomioitu erityisen hyvin koko sairaalassa. Yllä olevassa kuvassa näkyy sänkyjen vieressä kaapit, joista vanhemmat saavat laskettua itselleen vuoteen. Pitkäaikaisten potilaiden vanhemmille on säätiön rahoituksella toimiva "hotelli" sairaalan tiloissa, jotkut lapset kun tulevat pohjoisen saarilta ja ovat sairaalassa pitkiä aikoja, jolloin vanhemmilla ei ole mahdollista viettää öitä kotona. "Hotellissa" oli lukuisia 1-2 hengen huoneita omalla kylpyhuoneella, yhteinen oleskelutila ja keittiö, pyykkitilat ja suihkutilat sellaisille vanhemmille, jotka mahdollisesti nukkuvat lapsen hoitohuoneessa. Säätiön rahoittamana toiminta on täysin maksutonta vanhemmille.

Leikkitila, sairaalalla oli erityisiä Play Specialisteja joiden tehtävänä oli luonnollisesti leikkimisen mahdollistaminen myös sellaisille lapsille, jotka eivät voi poistua omasta huoneesta. 

Pääaulan lasi-ikkuna taustalla

Isla kertoi, että lastensairaala osallistui johonkin valtakunnalliseen tv-ohjelmaan, missä laitetaan puutarhoja uuteen uskoon. Ohjelman puutarhureiden käsistä ovat saaneet alkunsa nämäkin Afrikan isot eläimet. 

Perjantaina oli toisiaan Moving and Handling päivä. Kyseessä on taas pakollinen asia, mikä paikallisten opiskelijoiden täytyy tehdä vuosittain. Kuulemma aiemmin koulutus/kertaus on kestänyt vain pari tuntia ja kouluttajan ovat menneet yliopistolle, mutta uusien tuulien ja muutosten myötä pituus on kasvanut 8 tuntiin ja se tapahtuu vanhan sairaalan tiloissa lähellä keskustaa. Osallistuttiin päivään paikallisten toisen vuosikurssin kätilö-opiskelijoiden kanssa ja yllättäen meidän nimiä ei löytynytkään miltään listoilta. Onneksi kouluttajia tämä ei haitannut ja päästiin mukaan ryhmään. Sisältö oli ergonomia-asioita hoitajan ja potilaan näkökulmasta, kätilö-opiskelijoiden vuoksi erityisesti odottavan tai juuri synnyttäneen äidin näkökulmasta. Ihan hauska oli nähdä pienet erot Suomen välillä, mutta mitään kovin uutta tietoa päivästä ei jäänyt käteen. Ainakin odottavien/synnyttäneiden äitien kanssa tarkoitus olisi käyttää glide sheetejä asennonvaihdoissa ja sängyssä liikkumisessa. Suomessa olen nähnyt samantapaisia käytettävän siirrettäessä potilasta sängystä suihkulavetille. Poikkareita yms Suomesta tuttuja juttuja ei ollut, mutta kouluttajien mukaan niitäkin käytetään joillakin osastoilla. Kouluttajan esittelivät myös nostureita (seisomanosturi ja pussinosturi), mutta niiden käyttöä ei erikseen opeteltu. Oli mukava viettää päivä paikallisten opiskelijoiden kanssa, kaikki vaikuttivat todella mukavilta ja mielellään opastivat harjoituksissa. Täällä kaikki liike perustuu Action Principles-ajatukseen ja sitä harjoiteltiinkin moneen otteeseen. Tarkoituksena on saada tukeva ja ergonominen asento kaikkeen mitä hoitaja työssään tekee, oli kyse sitten potilassiirrosta tai kynän nostamisesta lattialta. 

Koulutustilat, sängyllä sininen "glide sheet"

Koko viikon ajan paikalliset puhuivat loppuviikolle ennustetusta lumisateesta ja torstai-iltana viimein sitä tuli. Lämpö painui hieman pakkasen puolelle ja maa meni osittain valkoiseksi. Perjantaina sää oli todella vaihteleva, tuuli oli n. 13m/s ja välillä paistoi aurinko, välillä tuli lunta vaakatasossa. Säätiedotukset ovat toisinaan varsin epäluotettavia Suomessa, mutta täällä niihin ei kannata luottaa oikeastaan ollenkaan. Brittilehdistö panikoi thundersnow'sta ja paikoitellen lunta oli tullutkin 20cm verran. (Thundersnow on siis myrsky, jolloin veden sijasta sataa lunta.) Illan mittaan kuului useiden paloautojen sireenit ja liikenneonnettomuuksia oli tapahtunut ilmeisesti aika paljon. Harva kaupungissa asuva paikallinen vaivautuu vaihtamaan talvirenkaita autoihin, maaseudulla tämä on kuulemma yleisempää. Todistettiin yksi pieni peltikolari ihan meidän keittiön ikkunan alla, tie oli siinä kohti peilijäällä ja yksi auto törmäsi parkissa olevaan autoon. Henkilövahinkoja ei onneksi tullut, mutta törmäysauton keula meni ruttuun ja parkissa olevan auton takakulma kärsi vahinkoja.

Tässä lähellä on muutama hautausmaa, jotka on just sen näköisiä että siellä Voldemort syntyi uudelleen.....

Tytöt seuraa tilannetta ikkunasta

Tuo tie on loivaa alamäkeä ja jokaisen auton renkaat suti, kun ne yritti ajaa ylöspäin.

Lauantaina sää oli vielä talvinen, lämpö pysyi nollan tuntumassa ja jalkakäytävät oli aika jäiset. Käytiin kaupungilla ja joissain kohti sai varoa askeliaan, mä kun en ottanut Converseja kummempia talvikenkiä tänne... Yön aikana sää oli muuttunut ihan täysin, nyt lämpöä on n. +7 astetta ja päivä on harmaa. Facebook kehoitti ottamaan sateenvarjon jos lähtee kotoa, Aberdeeniin kun on kuulemma luvattu sadetta. Viikonloppu on ollut rento ja mulla se jatkuu vielä useamman päivän: eka harjoitteluvuoro on tosiaan perjantaina ja kun aloitan yövuoroilla niin paikalla ei tarvitse olla kun iltaseitsemältä. 

Käytiin alkuviikosta joku päivä ihmettelemässä asuntoyhtiön toimistoon imurin puutetta (jokaisessa asunnossa pitäisi olla semmonen) ja samalla mainittiin vessan metelöinnistä silloin kun sen vetää. Huoltomiehet olivat sitten keskiviikon aikana käyneet asunnossa, tuoneet imurin, fiksanneet pyykinpesukoneen löysän luukun ja tiskikoneen syliin pyrkivän yläkorin. Samalla olivat ilmeisesti tehneet wc-pöntölle jotain, sillä kammottava sumutorvea muistuttava ääni oli poissa ja tilalla normaali huuhteluääni. Nyt viikonlopun aikana on tosin ilmennyt ongelmia pyykinpesukoneen kanssa, se ei suostu enää kuivaamaan ja eilen meinasi jäädä pyyhkeet sinne sisälle jumiin kun luukku ei auennut. Täytyy käydä maanantaina mainitsemassa ongelmasta tuohon toimistolle. 

Ihmetyksiä: 

- Autoilijat ei anna jalankulkijoille tietä ja harvassa kohdassa on erikseen suojatie. Vilkkailla teillä on liikennevaloin ohjattuja ylityspaikkoja, mutta hiljaisemmilla teillä jalkakäytävässä on erilaisella laatoituksella tehty kohta mistä mennä vaan yli. 

- Kaupasta ei saa rahkaa. Bongasin maustamatonta Skyria, täytyy kokeilla josko se olisi tarpeeksi hyvä korvike.

- Ihmiset lenkkeilee shortseissa. Ja on kuitenki tammikuu...

- Monet myös kulkee kaupungilla pelkässä hupparissa. 

- Kokolattiamatto edelleen. Miten ihmeessä ton muka saa ikinä puhtaaksi? Ainakaan meidän imurin tehot ei tunnu riittävän.. Onneks se ei sentään haise. 

- Täällä ei myydä korppujauhoja, tai ainakaan etsinnästä huolimatta niitä ei löytynyt.

Positiivisia:

- Ymmärrän jo kohtalaisesti skottimurretta, mutta vain jos puhuja puhuu hitaasti.

- Pikakahviin alkaa tottua.
- RGU:n huppari minkä ostin on superlämmin ja pehmoinen! Todellakin 20 punnan arvoinen.

Voisin asua tossa paidassa.

Vähän lyhyet positiiviset tällä kertaa, mutta on tuokin jo jotain! 

Well hello Aberdeen!

Huh, kolmas kokonainen päivä Aberdeenissa jo menossa ja vasta nyt ehtii kirjoittelemaan.

Torstaina tosiaan lensin aamulla aikaisin Helsingista Amsterdamiin ja siellä oli reilu 6h välilasku. Kävin pyörähtämässä Amsterdamin keskustassa, mutta ilman nettiä ja väsyneenä en lähtenyt kovin kauas harhailemaan. Kävelin jotain isoa katua suoraan juna-asemalta eteenpäin ja löysin mäkkärin missä kävin syömässä. Sit samaa reittiä takasin ja lentokentälle. Schipholilta pääsee kyllä tosi kätevästi keskustaan, junalla kestää matkassa junatyypistä riippuen 15-20min ja day pass-lippu (millä saa meno-paluun) oli vajaa 10e.

Kahvia Schipholin Starbucksissa, ei ihan menny nimi oikein.../ Amsterdam

Skotlannin maaperälle laskeuduin paikallista aikaa vähän yli neljä, passintarkastuksen ja laukkujen hakemisen jälkeen pitikin seikkailla tosi sokkeloista käytävää pitkin ulos. Väsymystila oli 14h hereilläolon ja 11h matkaamisen jälkeen aika kova, joten oli suuri helpotus ettei tarvinnut lähteä taksilla tai bussilla seikkailemaan asunnolle. Vaihtoyliopiston kv-koordinaattori/opettaja ystävällisesti tuli minut omalla autollaan hakemaan ja vei asunnolle. Oli aika hurjaa istua meidän ns. kuskin paikalle autossa... Asunnolla joku tosi nopeasti ja paljon puhuva nainen kertoi oleellisimpia asioita ja sovittiin, että hän aukaisee Katin ja Iinankin huoneiden ovet valmiiksi. Tytöt siis tuli perjantaina ja olisi ollut aika tyhmää, jos jonkun olisi pitänyt erikseen käydä avaamassa ne ovet, varsinkin kun minä olin jo täällä. Pikapyörähdys asunnolla ja suunnattiin (edelleen opettajan kanssa) Asdaan ostamaan mulle peitto, tyyny ja ruokaa. Asda muistuttaa ehkä Prismaa ja sieltä löytyi kohtuuhinnalla peitto, tyyny, oikeen kokonen tyynyliina ja ruokaa. Aivot oli niin sumussa että ruokaostokset jäi aika nihkeiksi, silleen että yhden yön pärjäs..

Perjantaina nukuin niin pitkään kun nukutti ja hitaan aamun jälkeen suuntasin keskustaan, tavoitteena hankkia paikallinen puhelinliittymä. Katsoin kämpän wifin turvin kartasta reitin keskustaan ja eikun töppöstä toisen eteen. Aikani seikkailtua bongasin Vodafonen liikkeen ja sinne siis. 20 punnalla sain 4GB 4G netin, jotain minuutteja ja rajattomat tekstarit, ihan ok. Myyjä kysyi, että paljonko tarviin dataa ja mä siihen, että ei mitään hajua kun Suomessa on rajaton datamäärä.. Voi olla vähän yläkanttiin toi 4GB, mutta eipähän lopu kesken sit! Asensin uuden sim-kortin jo liikkeessä ja sittenpä uskalsi lähteä seikkailemaan muuallekin kun pääkadulle. Löysin mm. Primarkin ja pari ostoskeskusta. Paluumatkalla kävin vielä Morrisonilla ostamassa ruokaa ja sittenpä palasin odottelemaan Katia ja Iinaa saapuvaksi.

Samainen opettaja kuskasi myös tytöt lentokentältä kämpille ja käytti meidät vielä uudestaan Asdassa. Pari postausta sitten taisin kirjoitella, että Suomen vaihtarit on pumpuliin kääritty mut ei meidän kv-tuutoreiden apu ihan jokaisen kohdalla samalle tasolle yllä mitä vastaanotto täällä oli! Vaikka superlähelle pääsettekin, älä huoli Tarja ;) Tällä kertaa oli kerennyt jo vähän miettiä mitä sieltä kaupasta pitäisi ostaa ja tytöilläkin oli pitkä ostoslista jo valmiiksi mietittynä. Kauppareissun jälkeen ilta meni ihan kotosalla, vaikka eräät ystäväni Suomessa oli kovasti sitä mieltä, että lähipubi olisi pitänyt testata heti ensitöiksi...

Lauantai aloitettiin ihanalla aamupalalla ja lähdettiin tutustumaan ihan vieressä olevaan rantaan. Ja sitähän riitti vaikka kuinka pitkälle! Rannalla oli tosi paljon myös paikallisia ulkoilemassa ja lenkittämässä koiria. Ranta oli tosi sievä hiekkaranta, mutta vesi luonnollisesti kylmää... Sää oli mitä mainioin, aurinko paistoi ja lämpöasteita oli ehkä +5. Käveltiin Don-joelle asti ja Tripadvisorin mukaan joella olisi hylkeitä. Me ei hylkeitä nähty, joten täytyy mennä uudestaan bongailemaan!

Aberdeen beach

Panoraama rannalta

River Don

Nämä oli ehkä "windows to the sea" 

Minä ja Kati rantakadulla

Yksi iso puute mikä huomattiin asunnolla, oli ovistoppari. Eletään täällä asunnossa huoneiden ovet auki ja hankaloitti kulkua kun ovi piti pönkätä tuolilla auki. Keittiöön on myös ovi, jota haluttiin pitää auki. Hetki harkittiin jo ovistoppareiden ostamista, mutta mitä sitä suotta kun tarkoitukseen sopivia kiviä oli ranta täynnä :D

Rantaretken jälkeen syötiin ja lepäiltiin hetki, ennen kun lähdettiin keskustaan hankkimaan Katille ja Iinalle liittymät. Samalla reissulla pyörähdettiin Primarkilla (ostettiin hengareita), puntakaupassa (halpaahalpaa), Mäkkärissä (tuli nälkä....) ja Morrisonilla ruokaostoksilla. Ruokakaupassa meni varmaan 1,5h kun kaikki oli niin ihmeellistä ja piti tutkia lähes joka hyllyväli. Ollaan tehty niin, että ostetaan oikeastaan kaikki ruoka kimpassa ja kokkaillaan yhdessä. Paljon fiksumpaa tehdä isoja satseja ruokaa, kuin että kaikki kokkaisi itsekseen jotain. Ruoka on täällä jonkin verran halvempaa kuin Suomessa. Esimerkiksi 2x500g naudan jauhelihaa sai 5 punnalla, eli n. 6€. Not bad!

Ruokaa! 

Tänään eli lauantaina nukuttiin taas pitkään ja aamupalan jälkeen lähdettiin tutkimaan keskustaa vähän lisää ja shoppailemaan. Vietettiin mm. Primarkilla lähes 2h ja saattoihan sieltä jotain tarttua mukaankin.. Kaupungilla meni kokonaisuudessaan varmaan 5h ja vähän jalkoja väsytti kun päästiin takaisin kämpille. Sen jälkeen ilta onkin mennyt ruokaa laittaessa ja pyykkiä pestessä. Tässä asunnossa on oma pyykinpesukone (missä on kuivausrumpu samassa), helpottaa elämää huomattavasti kun voi pestä pyykkiä silloin kun haluaa. Huomenna alkaa sitten se oikea arki, opettaja ystävällisesti hakee meidät aamulla yliopistolle (ettei eksytä ekana päivänä bussilla mihinkään) ja aloitetaan orientaatio. Nyt ekat päivät on ollut vähän sellanen ajatus, että hei mehän ollaan täällä lomalla mutta eiköhän se arkikin lyö vasten kasvoja jossain välissä.

Harmaata!

Kirjaimellisesti oltiin keskellä kirjakauppaa

Löydettiin punainen puhelinkoppi! #ihanturistina

Kotikatu

Ekojen päivien ihmetyksiä:
- Vasemman puoleinen liikenne. En ikinä tiedä mihin suuntaan piti kattoa ensin ja tuntuu, että autot tulee ihan mistä sattuu.
- Erillisen vesihanat keittiössä ja vessassa. Varsinkin vessassa, kun hanat yltää ehkä 5cm päähän altaan reunasta ja näin ollen käsien peseminen on yllättävänki hankalaa.
- Kokolattiamatto. Why oh why.
- Fiiliksen mukaan toimivat patterit. Vaikka termostaatti olis samassa kohti saattaa ne olla joko kylmät tai tulikuumat.
- Kummalliset äänet. Esimerkiksi kun vessan vetää, niin alkaa ihan jäätävä meteli koko asunnossa. Ja lattiat narisee ihan joka askeleella, eli tietämättä tässä asunnossa ei kukaan liiku.
- Kahvinkeittimen puute. Kuka ihan oikeasti tykkää ja nauttii pikakahvista?
- Vetoisat ikkunat. Asunnon esittelyssä mainittiin erikseen tuplaikkunat, mutta tiivisteisiin ei ole ilmeisesti ihan samalla tavalla panostettu...

Iloisia yllätyksiä:
- Mukava sänky!
- Kaupasta saatavat valmiiksi pilkotut hedelmät, joiden ostaminen ei vie konkurssin partaalle.
- Yleensä lämmin asunto, jonka sisäilmakin tuntuu olevan suht hyvä.
- Kaunis kaupunki, vaikka etukäteen olin kuullut että harmaus voisi olla aika ankeaa.
- Hyvät ulkoilumaastot ihan lähellä (eli siis ranta)
- Odotettua lyhyempi kävelymatka keskustaan.
- Et voi lukita itseäsi ulos. Oman huoneen ja asunnon ulko-oven saa lukkoon vain avaimella, joten jos ei ehdi rapun ovesta ulos niin voi vielä hakea unohtuneen avaimen.

Sellasta tällä kertaa! Aberdeen tuntuu hyvältä ja vielä ei ole koti-ikävä iskenyt.