Thundersnow!

Orientaatioviikko on plakkarissa ja reilu viikko Skotlannin maaperällä on takanapäin.

Alkuviikosta oltiin RGU:lla ja käytiin läpi harjoitteluihin liittyviä asioita. Keskusteltiin mm. peloista ja odotuksista tulevia harjoittelupaikkoja kohtaan ja Isla (RGU:n opettaja) kertoi tavallisesta päivärytmistä sairaalassa. Käytiin läpi myös paikallisia harjoitteluiden käytänteitä (mm. noin 100 sivuinen työkirja josta ruksitaan mitä on tehnyt ja saavuttanut...) ja erilaisia harjoittelun aikana mahdollisesti kuultavia lyhenteitä, kuten PEL (Practice Education Lecturer) ja PEF (Practice Education Facilitator). PEL on ns. harjoittelun ohjaava opettaja koululta ja PEF on työpaikalla se henkilö joka harjoitteluita järjestelee. Työelämäohjaajia kutsutaan nimellä mentor ja niitä nimetään ainakin sairaalaharjoitteluun kaksi, toinen on ns. pääohjaaja ja toinen avustaa. Pääohjaaja on se, joka antaa harjoittelusta arvioinnin ja arviointi annetaan asteikolla A-F, A:n ollessa paras.

Hoitsurakennuksen aulaa, voi tuota valon määrää!

Sir Ian Wood Buildingin (inssiopiskelijoiden rakennus) terassilta, ihan kivat tilukset

Allekirjoitettiin myös muutama lomake, esimerkiksi siitä mitä opiskelija saa ja mitä ei saa tehdä harjoittelussa ollessaan. Meille pidettiin myös Health & Safety-osio, jossa mukava nainen kertoi mihin mennä jos kampuksella sattuu tulipalo, mitä tehdä jos töissä tulee neulanpistovahinko ja yleisesti turvallisuudesta Aberdeenissä. Naista tuntui huolettavan se, että tullaan pienemmästä kaupungista ja ison maailman ihmeet voi järkyttää meitä. Puistojen läpi ei kuulemma kannata oikaista pimeällä ja yöllä kannattaa ottaa taksi kotiin jos on baarista tulossa. Vielä ei ole pelottanut liikkua kaduilla ja eipä tämä ole ensimmäinen kerta Kajaania isommassa kaupungissa..

Isla ystävällisesti myös esitteli meille kampusta ja sen eri rakennuksia. Matkalla hankittiin Student Servicestä meille RGU:n omat opiskelijakortit, joka toimii myös nimikylttinä harjoittelussa. Vierailtiin kirjastossakin, just in case jos halutaan tulostaa jotain tai tarvitsee lainata jotain harkkaan liittyvää kirjallisuutta. Kirjasto oli yhden kampuksen uusimman rakennuksen yhteydessä olevassa lasitornissa ja ylimmistä kerroksista oli melkoiset näkymät. Kirjasto oli ihan täynnä tentteihin valmistautuvia opiskelijoita, mutta en kyllä ymmärrä miten siellä kukaan pystyy keskittymään kun näkymät oli niin huikeat.

Näkymää kirjaston ikkunasta

Tehtiin RGU:lla pakollinen Basic Life Support-kertaus, ilman tätä ei pääse harjoitteluun. Sisältö oli kutakuinkin sama mitä meidänkin EA-koulutuksissa, elvytystä ja puoliautomaatti deffan käyttöä. Muistoksi tästä jäi kipeä kämmenselkä.

Näin me elvytetään! Tilanne lavastettu kuvaa varten.

Skills lab, ihan kivat harjotusluokat...

Simutilojen kotiympäristö

RGU:lla on käytössä samantapaiset simutilat mitä meillä Suomessa, omasta mielestäni isommat ja hienommat, mutta Isla sanoi että heidän simulaatiot ei vedä vertoja meidän simuille. Mulle ei ihan selvinnyt mikä meidän simuista tekee paremmat, kun heilläkin oli kauko-ohjattavat harjoitusnuket käytössä. Heillä on simuissa käytössä myös ns. oikeita potilaita, jotka ovat vapaaehtoisia koulun ulkopuolisia henkilöitä. Kuulemma viimeisen vuoden opiskelijoiden simuissa nämä potilaat käyttäytyvät hankalasti ja saattavat esimerkiksi lähteä vaeltelemaan kun opiskelijat eivät huomaa.

Kampuksella on useita kahviloita ja ruokapaikkoja, joista voi valita mistä ruokansa hakee. Tarjolla oli mm. hamppareita, pitsaa, panineja ja kotiruokaa. Salaattibaaria ei yrityksistä huolimatta löydetty, mutta jossain päin kampusta ilmeisesti on Subway ja Starbucks. Annokset oli ihan kohtuuhintaisia, esim kotiruoka oli vajaa 3 puntaa, mutta annokseen ei kuulunut salaattia eikä juomaa. Ruoka tarjottiin valmiiksi annosteltuna (annosteltiin tosin vasta tilatessa) kertakäyttöisestä boksista ja aterimetkin oli kertakäyttötavaraa.

Ekan päivän Chili con carne, oli niin iso annos ettei kaikkea jaksanut syödä

Saatiin RGU:lta myös kaksi settiä hoitopukuja, johon kuului luonnollisesti paita ja housut. Täällä hoitopuvut on värikoodattu ja opiskelijoilla on harmaa paita, ihan kun jollekin jäisi ison RGU brodeerauksen jälkeen epäselväksi että kyseessä on opiskelija.. Vaatteet on hieman erimalliset kuin Suomessa ja koot aika reiluja. Housujen lahkeet oli pitkät ja viimeistelemättömät, ne pitää itsellä lyhentää sopivan malliseksi. Onneksi asuntoon kuuluu silitysrauta ja -lauta, niin lyhennys onnistuu silitettävällä nauhalla. Ostettiin myös kuminauhaa, että lahkeet saa kiristettyä eikä ne lerpata joka suuntaan. Puvuthan saa siis harjoittelun jälkeen omaksi, paikalliset opiskelijat saa opintojen alussa neljä settiä pukuja ja niillä pitää pärjätä koko loppuaika. Lisäpukuja on ilmeisesti mahdollista ostaa. Vaatteiden pesu hoidetaan itse, onneksi keskosten kanssa tuskin menee vaatteet ties mihin eritteisiin.. En tiedä sitten pitääkö myös töissäolevilla pestä vaatteet itse vai toimiiko sairaalalla jokin pyykkihuolto.

Vähän rypyssä pesun jäljiltä.... Housut on tumman siniset.

Orientaatioviikkoon kuului myös aika paikallisessa työterveyshuollossa. Ensin aika oli perjantaina, mutta se piti siirtää pakollisen moving and handling päivän takia keskiviikolle. Olin paikalla hyvissä ajoin (ihan että on aikaa myös eksyä matkalla jos niikseen tulee) ja pääsin vastaanotollekin suunniteltua aiemmin. Ystävällinen hoitaja kysyi tiedänkö miksi siellä olen ja selitti, että he haluavat varmistaa B-hepatiittirokotteiden tehon ottamalla vasta-aineet verestä. Kyselin myös vesirokon vasta-aineista, kun sellaisia minulta ei ole koskaan otettu ja hoitaja sanoi, että se ei ole pakollista mutta voivat katsoa sen samasta putkesta verta. Aikoivat ilmoitella jos vasta-aineita ei ole tarpeeksi ja tarvitsen uuden rokotteen. 

Vastaanoton vessasta bongattu lähes normaali hana!

 Torstaina vierailimme Aberdeen Royal Children Hospitalissa ja Aberdeen Maternity Hospitalissa. Ensimmäinen harjoittelupaikkani Neo-Natal Unit on Maternity Hospitalissa ja siellä käydessä sain tietää työvuorot neljälle viikolle ja ketkä ovat mentorini. Osaston henkilökunta vaikutti mukavalle, joten ihan hyvillä mielin menen sinne harjoitteluun.

Pääsisäänkäynti

Lastensairaala on avattu 2005 ja tilat olivat uudemmat ja hienommat mitä äitiyssairaalassa. Kierrettiin eri osastot ja lastensairaalan PEF kertoi pääpiirteittäin millaisia potilaita niillä on, siltä varalta jos halutaan tehä spoke jonnekin sinne. Spoke tarkoittaa harjoittelun aikana tapahtuvaa lyhyttä vierailua toisella osastolla, esimerkiksi yhden vuoron verran. Saa nähdä tuleeko sellaista tehtyä, neo-natal unitissa mulla on vuoroja kokonaisuudessaan 15kpl, joten noin pienestä määrästä ei hirveästi raskisi uhrata toisiin paikkoihin. Tosin nyt olisi ainutlaatuinen tilaisuus nähdä ja kokea eri juttuja, vielä kun on opiskelija, joten täytyy harkita asiaa. 

Lastensairaalan ulko-ovella nähtävästi päivystää ruuanhimoisia lokkeja...

Pääaulasta, Suomituote bongattu!

"Bay Area", huoneessa oli kuusi sänkyä joihin sai verhojen avulla hieman yksityisyyttä. Osastoilla oli myös yhden hengen huoneita. 

 Vanhemmat ja koko perheen hoitaminen oli huomioitu erityisen hyvin koko sairaalassa. Yllä olevassa kuvassa näkyy sänkyjen vieressä kaapit, joista vanhemmat saavat laskettua itselleen vuoteen. Pitkäaikaisten potilaiden vanhemmille on säätiön rahoituksella toimiva "hotelli" sairaalan tiloissa, jotkut lapset kun tulevat pohjoisen saarilta ja ovat sairaalassa pitkiä aikoja, jolloin vanhemmilla ei ole mahdollista viettää öitä kotona. "Hotellissa" oli lukuisia 1-2 hengen huoneita omalla kylpyhuoneella, yhteinen oleskelutila ja keittiö, pyykkitilat ja suihkutilat sellaisille vanhemmille, jotka mahdollisesti nukkuvat lapsen hoitohuoneessa. Säätiön rahoittamana toiminta on täysin maksutonta vanhemmille.

Leikkitila, sairaalalla oli erityisiä Play Specialisteja joiden tehtävänä oli luonnollisesti leikkimisen mahdollistaminen myös sellaisille lapsille, jotka eivät voi poistua omasta huoneesta. 

Pääaulan lasi-ikkuna taustalla

Isla kertoi, että lastensairaala osallistui johonkin valtakunnalliseen tv-ohjelmaan, missä laitetaan puutarhoja uuteen uskoon. Ohjelman puutarhureiden käsistä ovat saaneet alkunsa nämäkin Afrikan isot eläimet. 

Perjantaina oli toisiaan Moving and Handling päivä. Kyseessä on taas pakollinen asia, mikä paikallisten opiskelijoiden täytyy tehdä vuosittain. Kuulemma aiemmin koulutus/kertaus on kestänyt vain pari tuntia ja kouluttajan ovat menneet yliopistolle, mutta uusien tuulien ja muutosten myötä pituus on kasvanut 8 tuntiin ja se tapahtuu vanhan sairaalan tiloissa lähellä keskustaa. Osallistuttiin päivään paikallisten toisen vuosikurssin kätilö-opiskelijoiden kanssa ja yllättäen meidän nimiä ei löytynytkään miltään listoilta. Onneksi kouluttajia tämä ei haitannut ja päästiin mukaan ryhmään. Sisältö oli ergonomia-asioita hoitajan ja potilaan näkökulmasta, kätilö-opiskelijoiden vuoksi erityisesti odottavan tai juuri synnyttäneen äidin näkökulmasta. Ihan hauska oli nähdä pienet erot Suomen välillä, mutta mitään kovin uutta tietoa päivästä ei jäänyt käteen. Ainakin odottavien/synnyttäneiden äitien kanssa tarkoitus olisi käyttää glide sheetejä asennonvaihdoissa ja sängyssä liikkumisessa. Suomessa olen nähnyt samantapaisia käytettävän siirrettäessä potilasta sängystä suihkulavetille. Poikkareita yms Suomesta tuttuja juttuja ei ollut, mutta kouluttajien mukaan niitäkin käytetään joillakin osastoilla. Kouluttajan esittelivät myös nostureita (seisomanosturi ja pussinosturi), mutta niiden käyttöä ei erikseen opeteltu. Oli mukava viettää päivä paikallisten opiskelijoiden kanssa, kaikki vaikuttivat todella mukavilta ja mielellään opastivat harjoituksissa. Täällä kaikki liike perustuu Action Principles-ajatukseen ja sitä harjoiteltiinkin moneen otteeseen. Tarkoituksena on saada tukeva ja ergonominen asento kaikkeen mitä hoitaja työssään tekee, oli kyse sitten potilassiirrosta tai kynän nostamisesta lattialta. 

Koulutustilat, sängyllä sininen "glide sheet"

Koko viikon ajan paikalliset puhuivat loppuviikolle ennustetusta lumisateesta ja torstai-iltana viimein sitä tuli. Lämpö painui hieman pakkasen puolelle ja maa meni osittain valkoiseksi. Perjantaina sää oli todella vaihteleva, tuuli oli n. 13m/s ja välillä paistoi aurinko, välillä tuli lunta vaakatasossa. Säätiedotukset ovat toisinaan varsin epäluotettavia Suomessa, mutta täällä niihin ei kannata luottaa oikeastaan ollenkaan. Brittilehdistö panikoi thundersnow'sta ja paikoitellen lunta oli tullutkin 20cm verran. (Thundersnow on siis myrsky, jolloin veden sijasta sataa lunta.) Illan mittaan kuului useiden paloautojen sireenit ja liikenneonnettomuuksia oli tapahtunut ilmeisesti aika paljon. Harva kaupungissa asuva paikallinen vaivautuu vaihtamaan talvirenkaita autoihin, maaseudulla tämä on kuulemma yleisempää. Todistettiin yksi pieni peltikolari ihan meidän keittiön ikkunan alla, tie oli siinä kohti peilijäällä ja yksi auto törmäsi parkissa olevaan autoon. Henkilövahinkoja ei onneksi tullut, mutta törmäysauton keula meni ruttuun ja parkissa olevan auton takakulma kärsi vahinkoja.

Tässä lähellä on muutama hautausmaa, jotka on just sen näköisiä että siellä Voldemort syntyi uudelleen.....

Tytöt seuraa tilannetta ikkunasta

Tuo tie on loivaa alamäkeä ja jokaisen auton renkaat suti, kun ne yritti ajaa ylöspäin.

Lauantaina sää oli vielä talvinen, lämpö pysyi nollan tuntumassa ja jalkakäytävät oli aika jäiset. Käytiin kaupungilla ja joissain kohti sai varoa askeliaan, mä kun en ottanut Converseja kummempia talvikenkiä tänne... Yön aikana sää oli muuttunut ihan täysin, nyt lämpöä on n. +7 astetta ja päivä on harmaa. Facebook kehoitti ottamaan sateenvarjon jos lähtee kotoa, Aberdeeniin kun on kuulemma luvattu sadetta. Viikonloppu on ollut rento ja mulla se jatkuu vielä useamman päivän: eka harjoitteluvuoro on tosiaan perjantaina ja kun aloitan yövuoroilla niin paikalla ei tarvitse olla kun iltaseitsemältä. 

Käytiin alkuviikosta joku päivä ihmettelemässä asuntoyhtiön toimistoon imurin puutetta (jokaisessa asunnossa pitäisi olla semmonen) ja samalla mainittiin vessan metelöinnistä silloin kun sen vetää. Huoltomiehet olivat sitten keskiviikon aikana käyneet asunnossa, tuoneet imurin, fiksanneet pyykinpesukoneen löysän luukun ja tiskikoneen syliin pyrkivän yläkorin. Samalla olivat ilmeisesti tehneet wc-pöntölle jotain, sillä kammottava sumutorvea muistuttava ääni oli poissa ja tilalla normaali huuhteluääni. Nyt viikonlopun aikana on tosin ilmennyt ongelmia pyykinpesukoneen kanssa, se ei suostu enää kuivaamaan ja eilen meinasi jäädä pyyhkeet sinne sisälle jumiin kun luukku ei auennut. Täytyy käydä maanantaina mainitsemassa ongelmasta tuohon toimistolle. 

Ihmetyksiä: 

- Autoilijat ei anna jalankulkijoille tietä ja harvassa kohdassa on erikseen suojatie. Vilkkailla teillä on liikennevaloin ohjattuja ylityspaikkoja, mutta hiljaisemmilla teillä jalkakäytävässä on erilaisella laatoituksella tehty kohta mistä mennä vaan yli. 

- Kaupasta ei saa rahkaa. Bongasin maustamatonta Skyria, täytyy kokeilla josko se olisi tarpeeksi hyvä korvike.

- Ihmiset lenkkeilee shortseissa. Ja on kuitenki tammikuu...

- Monet myös kulkee kaupungilla pelkässä hupparissa. 

- Kokolattiamatto edelleen. Miten ihmeessä ton muka saa ikinä puhtaaksi? Ainakaan meidän imurin tehot ei tunnu riittävän.. Onneks se ei sentään haise. 

- Täällä ei myydä korppujauhoja, tai ainakaan etsinnästä huolimatta niitä ei löytynyt.

Positiivisia:

- Ymmärrän jo kohtalaisesti skottimurretta, mutta vain jos puhuja puhuu hitaasti.

- Pikakahviin alkaa tottua.
- RGU:n huppari minkä ostin on superlämmin ja pehmoinen! Todellakin 20 punnan arvoinen.

Voisin asua tossa paidassa.

Vähän lyhyet positiiviset tällä kertaa, mutta on tuokin jo jotain!