Ensimmäiset harkkaviikot

Kuusi yövuoroa ensimmäisessä harkkapaikassa takana, huh huh! Ei ne sentään putkeen ollut, kolme yötä, yks vapaa ja sitten vielä kolme yötä. Unirytmi meni ihan kiitettävästi sekaisin, kun tänä aamunakin heräsin neljältä enkä saanut enää unta. Onneksi säätiedotus lupasi pelkkää aurinkoa, niin lähdin merenrantaan katsomaan ja kuvaamaan auringonnousua. Noista otoksista saatte nauttia tämän postauksen kuvituksina!

Harjoittelupaikkani on siis Neo Natal Unit, suomeksi parhaiten toimiva käännös on varmaan keskola. Osastolla on Intensive Care, High Dependency ja Special Care yksiköt, kaikki samalla käytävällä toki. Potilaspaikkoja on n. 30 ja Intensive Caren puolella on aina yksi keskoskaappi tyhjänä ja valmiina hätätapauksia varten. Pääasiassa olen ollut Intensive Caren puolella, kaksi vuoroa olin High Dependencyn puolella. Aberdeenissa hoidetaan koko pohjoisen Skotlannin alueen vauvat, sydänvikaisia lukuunottamatta jotka menevät Glasgowiin hoitoon. Aluksi ja vieläkin tuntuu uskomattomalta ajatella miten paljon syntyy keskosia tai sellaisia vauvoja, joilla on ongelmia esimerkiksi hengityksen kanssa. Toisaalta alue on iso ja onhan Aberdeen suurempi väkiluvultaan kun koko Kainuu.

Intensive Care eli tehohoito (?) on jaettu kahteen tilaan väliseinällä ja potilaspaikkoja on yhteensä 10. Ensimmäisen vuoron aikana vauvoja oli vain kolme ja toinen puoli oli pimeänä, mutta eipä siinä kauaa mennyt kun paikat täyttyi. Hoidettavat ovat siellä useista eri syistä. Useimmilla syy on liian aikaisin syntyminen, teholla oli minun aloitteassani vauva joka oli jo lähes 3kk ikäinen, mutta syntynyt jo raskausviikolla 24. Harjoitteluni alkaessa hän oli vielä hengityskoneessa, mutta viikon aikana hän pääsi pois siitä, pois keskoskaapista kehtoon ja siirtyi High Dependencyn puolelle. On ne vaan sitkeitä nuo pikkuiset! Hieman erikoisempiakin tapauksia on ollut, ohjaajani mukaan jopa heidän mittapuullaan harvinaisia. Teholla oli hoidossa vauva, jolla oli gastroschisis. Sanakirja ei kertonut minulle suomenkielistä nimeä vaivalle, mutta vauva siis syntyi niin, että suolisto oli vatsan ulkopuolella. Kyseessä on sikiön kehitysvaiheen häiriö, jolloin vatsan alue ei kehity normaalisti. Tällaiset tapaukset nähdään kuulemma jo ultrassa, joten yllätyksenä ei pitäisi tulla. Vauva syntyy sektiolla ja laitetaan heti kaulaa myöten steriiliin pussiin, ettei suolet kontaminoidu. Suolet sitten taiteillaan oman pikkupussin sisään (koko vauva ei siis enää ole pussissa) ja keskoskaappin kattoon laitetaan tanko, johon suolipussin yläpää laitetaan kiinni ja annetaan painovoiman hoitaa homma. Tässä kuva tuosta operaatiosta, jos ajatus tekee pahaa niin ei kannata katsoa! Pussia sitten aina kiristetään yläpäästä niin kauan, että suolet ovat siellä missä pitääkin ja lopulta vatsa ommellaan leikkaussalissa umpeen. Tämän kyseisen vauvan kohdalla kesti pari vuorokautta, että painovoima teki tehtävänsä. High Dependencyn puolella on kuusi potilaspaikkaa ja vaikka vauvat eivät ole niin tarkasti monitoroituja kuin tehon puolella, on heidän tilansa vielä sellainen että hieman tarkempi seuranta on tarpeen.

Englanniksi toimiminen on sujunut hyvin, välillä karkaa jokin sana päästä mutta yleensä asian saa sanottua jollain kiertoilmaisulla. Kaikki sanovat englantini olevan "amazing", joten en tiedä minkälaiseen kielitasoon ne täällä on sitten tottunut.. Yhtä lomaketta täytellessäni puhelin itsekseni englanniksi ääneen ja ynnäilin annettuja ruokamääriä yhteen, myös tämä "taito" herätti suurta hämmästystä eräässä hoitajassa: "I can't believe how you can do that in a different language when I can't even to that on my own language!". Hoitotyön ja lääketieteen termit pohjautuu kummassakin kielessä aika pitkälti latinaan, joten jos nyt ei sattuisi muistamaan jonkin sanan oikeaa käännöstä niin se on kuitenkin helposti pääteltävissä. Eniten vaikeuksia on tuottanut vauvan vaatteet! Ei missään ole opetettu mikä body (enkuksi vest) tai potkupuku (baby gown) on. Mittayksiköinä täällä käytetään ainakin sairaalamaailmassa grammoja, kiloja, millilitroja ja milligrammoja, joten niiden kanssa ei ole ollut vaikeuksia. Keittiksestä käytetään nimeä saline ja aqua on ihan vaan sterile water. Ainiin ja kainalo on Aberdeenin murteella oxillar, kirjoitusasusta en ole täysin varma. RR ei täällä tarkoita verenpainetta vaan respiratory ratea, hengitystiheyttä. Onneksi tuota lyhennettä ei käytetä, vaan lomakkeissa lukee aina vähintään resp. rate. Verensokeri on medisense, tosin jos puhun blood sugarista tai blood glucosesta niin on minua ymmärretty.

Kotimatkalla rannalta

Täällä ei ole olemassa mitään potilastietojärjestelmää johon kirjattaisi. Kaikki kirjataan käsin, paperille, erilaisiin lomakkeisiin, charts. Katsoin vierestä kun yksi hoitaja yritti tulostaa verikoeputkeen tarraa ja tehdä lähetettä ja mieleeni tuli ajatus jota en koskaan uskonut tulevan: vitsi että Effica on kätevä. Keskoskaapin tai kehdon päädyssä roikkuu kirjoitusalustalla nippu papereita ja jokaisella on oma funktion: yhdessä on lyhyt yhteenveto hoidosta, esim ruokailujen tiheys, vitaalien seurannan tiheys, onko ruokamäärää tarkoitus nostaa jne. Merkinnät on tehty lyijykynällä ja niitä sitten päivitellään tarpeen mukaan. Sitten on oma seurantalomake painolle, lääkitykselle, verikoetuloksille (nämäki täytetään käsin.....) ja yhteen merkataan mm. vitaalit, vaipan vaihdot, ruokailut ja vatsan toiminta. Seurantalomakkeita on erilaisia, riippuen siitä onko vauvalla 1 hourly obs(ervations) vai harvemmin. Papereita on vielä muitakin, mutta niiden tarkoitusperät on jääneet hieman hämäräksi. Näihin lomakkeisiin asiat merkataan mustalla kuulakärkikynällä, mustalla siksi että valokopiot on selkeämpiä. Näiden papereiden lisäksi on vielä jokaisella oma potilaskansio, jossa on mm. hoitosuunnitelma, social work lomakkeet ja lomakkeet mihin hoitosuunnitelman mukaiset asiat kirjataan. Social work lomakkeelle kirjoitetaan onko esim vanhemmat käyneet osastolla, ovatko osallistuneet syöttöihin tai vaipan vaihtoon. Hoitosuunnitelman mukaiselle lomakkeelle kirjataan numeroitujen suunnitelmien mukaisesti asioita. Esimerkiksi 1. Vanhemmat kävivät vierailulla. 2. Vitaalit pysyneet hyvällä tasolla, saturaatiot 96-100% jne.. 3. IV antibiootit lopetettu klo 22. Kanyyli poistettu. 4. Sietää hyvin ruokailut 3 tunnin välein, 30ml kerrallaan. Vatsa toimii, virtsaa. Paino noussut 40g, paino nyt 2400g. Loppuun täytyy laittaa oma allekirjoitus ja vielä nimenselvennys, jos riville jää ennen allekirjoitusta tyhjää kannattaa siihen vetää viiva, ettei kukaan pääse lisäilemään siihen ylimääräisiä. Hoitosuunnitelman osa-alueet on siis numeroitu ja kirjaaminen tapahtuu niiden mukaisesti. Vähän niinkun HOKE, mutta monimutkaisempi.

Ei pelto, ei puisto, vaan golf kenttä. 

Työvuorot täällä ovat 12,5h mittaisia ja taukoja vuoron aikana on tunnin edestä. Tauot ovat palkattomia. Taukoja pidetään kolme, periaatteessa 20min kerrallaan, mutta jos vuorossa on rauhallista niin useimmat on siellä kyllä vähintään 30min, joskus enemmän. Ohjaajani ihmetteli kun palasin tauoilta aina "liian" aikaisin, viimeiselle tauolle lähtiessäni sanoi että oo nyt tarpeeks kauan siellä! Muita selkeitä eroja Suomeen on lääkehoito. Ensinnäkään opiskelijat eivät saa kanyloida, antaa iv-lääkkeitä ja ilmeisesti ei muitakaan injektiona annettavia lääkkeitä. Valmistumisen jälkeen he käyvät jonkin erillisen kurssin, joka sitten antaa oikeuden tehdä edellämainittuja hommia. Ei siis puhettakaan, että olisin antanut kellekään iv-lääkkeitä. Ohjaajani myös hämmästeli Suomen mallia, jolloin tarpeeksi opintopisteitä suoritettua voi toimia sairaanhoitajan sijaisena. Täällä se ei kuulemma olisi mitenkään mahdollista. Toisaalta eipä täällä opiskelijoilla ole kunnon kesälomiakaan, joten ei niillä ole aikaa töille. Lääkkeet myös tehdään aina kahdestaan. Kahden hoitajan pitää nähdä miten mikäkin vedetään ruiskuun, he myös puhuvat kaikki työvaiheet ääneen. Lääkkeet säilytetään erillisessä huoneessa, mutta ne haetaan sieltä ja valmistellaan lääkekärryjen päällä yksikössä. Lääkkeitä tekevät hoitajat pukevat päälleen punaiset, kertakäyttöiset muoviliivit, joiden selässä lukee "älä häiritse, lääkkeenjako kesken". Ennen lääkkeen antoa he vielä katsovat lääkelomakkeesta potilaan nimen ja hetua vastaavan numeron ja vertaavat sitä keskoskaapissa oleviin tietoihin. Sama juttu, jos vauva syö lypsettyä rintamaitoa, kahden hoitajan (tähän ilmeisesti riittää myös opiskelijan silmät....) tulee varmistaa että jääkaapista on otettu oikean vauvan maitopullo. Vitamiineja olen saanut minäkin vetää ruiskuun (jihuu!) ja minun kuittaus on kelvannut toiseksi kuittaukseksi lääkelomakkeeseen. Jokainen annettu lääkeannos siis kuitataan myös kahden hoitajan toimesta lomakkeelle.

Kotikatua, tiilirakennus on Aberdeen Football Clubin kotistadion.

No mitäs minä olen sitten näiden ekan kahden viikon aikana saanut tehdä ja nähdä:
- Seurata vitaalielintoimintoja ja kirjata ne lomakkeelle
- Syöttää vauvoja, joko letkun kautta tai pullolla
- Nähnyt kun keskoselle asennetaan chest drane ilmarinnan vuoksi
- Nähnyt kun keskonen intuboidaan
- Nähnyt sektion
- Vaihtanut vaippoja
- Saanut ns. oma vauvan hoidettavaksi vuoron ajaksi ja huolehtinut hänen seurannat, ruokinnat ja muut hoitamiset
- Mitannut verensokeria
- Poistanut kanyylin

Tuossa nyt mitä äkkiseltään tuli mieleen. Ensimmäiset vuorot meni "ihan pihalla"-meiningillä ja oikein mitään ei osannut tehdä, mutta ilmeisesti taitoni kasvoivat sen verran että minulle uskottiin ensin yksi vauva hoidettavaksi High Dependecyn puolella ja sitten kaksoset Intensive Caren puolella. Näillä vauvoilla tila oli vakaa, joten homma ei ollut mitenkään mahdoton. Kaksoset olivat itseasiassa jo niin hyväkuntoisia, että heidät siirrettiin vuoroni aikana keskoskaapista kehtoon ja ruokailut vaihtui letkuruokinnasta pulloon ja ilmeisesti heidät aiottiin siirtää samalle osastolle äidin kanssa. Kiitos näiden kahden, mun päälle puklattiin kolmesti ja viimeisellä kerralla meni housutkin likaiseksi kun maito lensi kaaressa lattialle. Mun ilme ja näky muutenkin taisi olla melkoinen, kun yksi hoitaja repesi nauruun. Itseäkin alkoi naurattaa koko homma. Ei muuta kun housujen vaihtoon, koska varahousuja ei ollut mukana niin olin viimeiset 3 tuntia vuorosta vihreissä housuissa. Vihreitä "scrubseja" käyttää lähinnä lääkärit kun he joutuvat käymään synnytyssaleissa vähän väliä. Itsekin olin yhden vuoron vihreissä, kun kävin seuraamassa sektiota ja osaston lääkäri sanoi ettei kannata käydä vaihtamassa enää omiin, kun jos tulee vielä joku uusi synnytys niin pääsen siihen mukaan. Keskolan lääkärit menevät sellaisiin synnytyksiin mukaan, joissa on mahdollinen riski siihen, ettei vauva esimerkiksi hengitä kunnolla, esim. jos synnytys on alkanut liian aikaisilla viikoilla.

Asutaan oikealla näkyvässä talossa

Puklautteulusta huolimatta onhan nuo pienen pienet vauvat suloisia. Keskosille ei ole vielä ehtinyt kertyä kunnon rasvakerrosta, joten yksikin hoitamani vauva (n. 1500g) näytti ihan pikkuiselle vanhalle ihmiselle. Oli myös suloista, kun toista kaksosta pulloruokkiessani koitin röyhtäyttää ("pass wind") häntä ja sen sijaan että röyhtäystä olisi tullut niin kaveri alkoi hamuamaan leukaa kannattelevan käden peukaloa ja yritti imeä sitä. Melkoisia nuo vauvat kyllä!

Just niin ryytynyt kun pitkän yövuoron jälkeen voi olla, silmäpussit on tehny paluun!

Öiden välissä olevana yhtenä vapaapäivänä ei kovin ihmeitä kerennyt tekemään, eikä yövuoro päivinäkään kummoisiin suorituksiin kykene. Matkaan pitää lähteä jo kuudelta, kun vuoro alkaa seitsemältä. Sairaalalle on asunnolta n. 3km ja liikenteestä riippuen matkassa kestää 30-40min. Töissä lähes kaikki ihmettelevät sitä, että kävelen töihin. Ilmeisesti kävely ei ole kovin suosiossa täällä. Bussilla kulkiessa pitäisi vaihtaa keskustassa ja matkaan kuluisi saman verran aikaa mitä kävellen, jopa enemmänkin. Muutamana aamuna olen saanut kyydin vähän lähemmäksi kotia, kun on joku hoitajista ollut menossa suunnilleen samaan suuntaan. Seuraavaksi alkaakin sitten päivävuorot, jännä nähdä miten ne sujuu ja miten ne eroaa yövuoroista. 6 vuoroa takana, enää 9 vuoroa edessä.

Ihmetyksiä:

- Täällä on ihan ok, että töissä on eväänä sipsejä.

- Yksinkertaisista asioista osataan tehdä hankalia, karkeina esimerkkeinä aiemmin mainitsemani hanat ja uutuutena purkinavaaja:

Eikö yksinkertasempi riittäis?

Positiivisia:

- Töissä on kivaa ja mut on otettu siellä tosi hyvin vastaan. Mun pääasiallinen ohjaaja on ihan huippu!

- Kati ja Iina löysi Lidlistä ruisleipää, täytyy käydä siellä itsekin ostoksilla

- Saan hieman alle kahden viikon päästä vieraan Suomesta, jee!