4143: Loch Nessin hirviö

Kylläpä on viikot vierähtäneet nopeasti edellisen postauksen jälkeen. Aloitin harkassa päivävuorot ja kokonaisuudessaan harkkaviikkoja on takana neljä. Ensi viikko on viides ja sitä myötä myös viimeinen.

Viime viikolla pidettiin mid-placement review, eli väliarviointi. Saamani palaute oli hyvää ja erityisiä huolenaiheita ei noussut. Täytettiin myös PLADia (sitä paksua nivaskaa), ohjaaja kuittasi sieltä sellaisia asioita mitä osaan ja mistä oli keskusteltu. Oltiin saatu ehkä 30 kohtaa täytettyä kun iski uupumus paperitöihin ja päätettiin jatkaa myöhemmin. Kahden päivävuoroviikon aikana olen ollut myös useamman vuoron Special Caren puolella. Special Caressa vauvoja ei monitoroida välttämättä ollenkaan ja sieltä useimmiten myös kotiudutaan. Oli muuten huikea nähdä sen lapsen kotiutuvan, jonka syntymän näin (se sektio ekojen viikkojen aikana) ja joka myöhemmin otettiin osastolle hengitysvaikeuksien takia. Vaikka en joka päivä kyseistä lasta hoitanutkaan, oli kiva nähdä yhdenlainen kokonainen hoitopolku.

Tällä viikolla olin kaksi päivää ilman omaa ohjaajaa töissä, Suomi-vieraan vuoksi halusin vaihtaa pari työvuoroa. Yhden päivän vietin "feeding nurse" eli ravitsemushoitajan kanssa. Nimikkeestä en ole ihan varma, mutta hänen työkenttäänsä kuului imetysohjaus, rintamaidon lypsämisen ohjaus ja pumppujen järjestäminen äideille. Neo Natal Unitilla ei ole vielä Unicefin "Baby friendly"-sertifikaattia ja sen saamiseksi tehdään kuulemma paljon töitä. Kovin herkästi täällä annetaan rintamaidon sijaan korviketta ja monet äidit eivät edes halua imettää. Luonnollisesti ennenaikainen synnytys tekee omat haasteensa imetykseen, kun monet pienet saavat ravintonsa aluksi nenämahaletkun kautta suoraan vatsaan. Toisena päivänä vietin aamupäivän Ante-Natal Clinicillä, eli erikoissairaanhoidon äitiyspoliklinikalla. Kyseisellä klinikalla työskentelevillä lääkäreillä on jokaisella oma erikoisalansa, kuten kaksosraskaudet ja diabeetikkoäidit. Lääkärit pitävät vastaanottojaan vaan yhtenä/kahtena päivänä viikossa ja kuulemma diabetespäivät ovat hyvinkin kiireisiä. Ennen lääkärille menoa äidit käyvät erillisessä huoneessa viemässä pissapurkin (näyte on otettu kotona) ja mittauttamassa verenpaineen. Tässä huoneessa työskentelee Outpatient Assistantit. Pissanäytteessä käytetään liuskaa, kuten Suomessakin, mutta tuloksia ei lueta itse vaan liuska laitetaan erilliseen koneeseen, joka antaa tulosteena vastaukset onko proteiinia tai sokeria havaittavissa. Verenpaine mitattiin manuaalimittareilla, minäkin olisin niitä saanut ottaa mutta totesin että on taidot vähän ruosteessa kun en ole manuaalimittaria edes nähnyt koulun ulkopuolella. Klinikalle tulevat äidit myös antoivat "äitiysneuvolakorttinsa" Outpatient Assistantille, joka merkkasi verenpaineen ja pissatuloksen siihen. "Äitiysneuvolakortti" on todellisuudessa A4-kokoinen paksu kirjanen, johon kirjataan kaikki raskauteen liittyvä. Tulipa taas kerran ajateltua, että on se meidän pikkukortti ja Effica käteviä, tuskin kukaan raskaana oleva jaksaa aina kantaa tuota kirjaa mukana, jos joutuukin vaikka onnettomuuteen..

Näiden tutkimusten jälkeen äidit ohjattiin odotushuoneeseen odottamaan pääsyä lääkärille ja OAP kiikutti "äitiyskortin" vastaanottohuoneiden takana olevan käytävän pöydälle, mistä lääkäri sen sitten kävi hakemassa. Käytävälle pääsi periaatteessa ihan kuka tahansa ja enpä nyt itse hirveästi arvostaisi jos omat potilastietoni lojuisi jossain pöydillä.. Jos lääkäri määräsi äidistä otettavaksi verikokeita tai tarkoitus oli ottaa rutiinikokeet (pvk, HbA1C, joku kolmas..) niin äidit menivät takaisin ensimmäiseen huoneeseen, jossa OAP:t ottivat verikokeet. Jos äidille piti antaa Anti-D immunoglobuliini piti OAP:n käydä hakemassa kätilö antamaan injektio, koska heidän koulutus ei riittänyt injektioiden antamiseen. Lääkäri ei myöskään itse tehnyt sisätutkimusta, vaan pyysi kätilöä tarkistamaan rv39 olevalta naiselta kohdunkaulan tilanteen. Kätilön vastaanottoajat olivat mielestäni naurettavan lyhyitä, n. 15-20min ja minulle jäi hieman epäselväksi, että mitä niillä käynneillä nyt sitten oikein edes käytiin läpi. Minulle kerrottiin, että sydänääniä ei kuunnella rutiinisti dopplerilla ennen kuin raskausviikot on lähempänä kolmeakymmentä ja ilmeisesti sf-mittakin otetaan vähän milloin sattuu. Ehkä pidempi aika klinikalla tai yleensä äitiysneuvolapuolella antaisi selkeämmän kuvan Britannian mallista, mutta tuosta aamupäivästä jäi mieleen asiakkaiden mieletön juoksuttaminen huoneesta toiseen ja että kyllä Suomessa tämäkin hoidetaan vähän inhimillisemmin.

Tällä viikolla pääsin myös keskosambulanssin kyytiin! Pienellä potilaalla oli jäänyt longline kanyyli (uitettu nilkasta verisuonta pitkin ylemmäs vartaloon) jumiin, joten sen poisto tapahtui Lastensairaalan leikkaussalissa. Matkaahan sairaalaan ei ole kun kivenheiton verran, mutta keskoskaapissa olevalle pikkuiselle ainoa mahdollinen kyyti oli keskoskuljetuksiin erikoistunut ambulanssi, jonka takaosassa oli tilaa kahdelle kuljetettavalle keskoskaapille. Poisto tapahtui leikkaussalissa, sillä piti olla mahdollisuus röntgenin alla työskentelyyn ja valmius siihen, jos longline katkeaa tai jotakin repeää. Onneksi se irtosi lopulta kokonaisena ilman sen kummempia ongelmia. Operaation aikana pieni oli yleisanestesiassa ja lopulta häntä ei saatu tarpeeksi hereille, että hengityskone oltaisi voitu irroittaa. Ambulanssi ei saa siirtää intuboituja potilaita ilman, että lääkäri on kyydissä, joten jouduimme odottelemaan päivystävän lääkärin saapumista paikalle. Neo Natal Unitissa pieni potilas meni teho-osastolle toipumaan.

On tässä onneksi ollut aikaa tehdä muutakin kun töitä! Viikko sitten perjantaina yhdessä pubissa järjestettiin ceilidh! Wikipedia kertoo ceilidhistä seuraavaa: "Céilidh (tai ceilidh nykykielessä) /ˈkeɪlɪ/ on gaelinkielinen sana, joka tarkoittaa Skotlannissa sosiaalista kokoontumista tai illanviettoa. Näissä kokoontumisissa pidetään hauskaa soittamalla skotlantilaista kansanmusiikkia ja tanssimalla perinteisiä tansseja. Joissakin ceilidheissä tarjotaan myös perinteistä skottilaista ruokaa, mutta tuo missä itse olin painottui tanssin ja nestetasapainon ylläpitoon. Ceilidhissä on tärkeää muistaa juoda muutakin kun alkoholia, tanssiessa tuli nimittäin todella kuuma ja hiki! Bändi joka tapahtumassa soitti on erikoistunut perinteiseen musiikkiin ja he ennen jokaista tanssia kysyivät onko askeleet hallussa. Jos ei, niin he selittivät tanssin läpi. Selityksistä huolimatta lattialla oli välillä melkoinen kaaos, mutta hauskaa oli!

Ainoa kuva Ceilidh-illasta

Viime viikon sunnuntaille mahtui myös päiväretki Loch Nessille ja Invernessiin. Kyseinen retki oli RGU:n uusille opiskelijoille suunnattu ja kustansi kokonaiset 10 puntaa. Matkaan lähdettiin aamulla kahdeksan jälkeen ja ajomatka Loch Nessille Invernessin kautta kesti n. 3h. Matkan varrella bussikuski toimi turistioppaana ja kertoi mikrofoniin eri paikoista joiden ohi ajoimme. Perillä Loch Nessillä menimme Loch Centre & Exhibition-keskukseen, jonka sisäänpääsymaksu kuului retken hintaan. Normaalisti lippu maksaa n. 8 puntaa ja ei mielestäni ollut sen arvoinen kokemus. Paikka oli hieman vanhan oloinen ja koostui useista huoneista, joissa jokaisessa oli videoesitys joka kertoi oman palansa Loch Nessin hirviömyytin historiasta. Videoesityksen loputtua tuli siirtyä seuraavaan huoneeseen ja niin edelleen. Kierros päättyi isoon (ja kalliiseen) matkamuistomyymälään. Keskuksen jälkeen meille jaettiin lounas ja lähdimme takaisin kohti Invernessiä. Matkalla pysähdyimme muutamalle näköalapaikalle, jolta pystyi ottamaan kuvia tuosta kuuluisasta Lochista, Nessie kuitenkin pysyi piilossa.

Loch Ness Centre & Exhibition

Näyttelyn sisältä

Hirviöitä rivissä

Valkoisessa kyltissä luki usealla kielellä "aja vasemmalla kaistalla"

Nessie!

Lounas, sisälsi myös kolmioleivän mutta se hävisi parempiin suihin ennen kuvaa

Invernessiin päästyämme satoi, joten sää ei ollut parhain mahdollinen parin tunnin kaupunkikävelylle. Kiipesimme kuitenkin yhden vaihtaritytön kanssa Invernessin linnalle (bussikuskin mukaan nuori linna, vain 200-vuotias) ja kiertelimme keskustassa. Kaupunki oli kaunis vesisateesta huolimatta ja sitä halkoi River Ness. Bussikuski kertoi Invernessin tarkoittavan "Ness-joen suulla" ja Ness on Loch Nessin laskujoki.