Selviteltiin minne sitä sitten kannattaisi autolla ajella ja monesta lähteestä nousi esille North Coast 500. Tuo Skotlannin Route 66 nimetty tie kulkee Skotlannin pohjoisosan rannikkoa pitkin ja se on avattu vuonna 2014. Varmasti tiet ovat olleet olemassa jo aiemminkin. Reitti on n. 500 mailia pitkä ja kulkee toisinaan hyvinkin pieniä, yksikaistaisia teitä pitkin, ihan meren rannassa. Virallisesti reitti alkaa Invernessin linnalta, mutta me halusimme käydä muutamassa muussa paikassa ensin.
Matkaan lähdettiin lauantaina aamulla n. klo 10 aikaan. Kävimme Iinan kanssa hakemassa vuokra-automme 10minuutin kävelymatkan päästä ja ajettiin asunnolle hakemaan Kati ja kaikki tavarat. Onneksi automme oli hieman tilavampi mitä luultiin, sillä tavaraa olikin yllättävän paljon..
Emme olleet suunnitelleet reittiä mitenkään hirveän tarkasti ja ainoa mitä tiesimme, oli että nukumme Fort Williamissa seuraavan yön. Lähdimme Google Mapsin johdattamana pois Aberdeenista ja Iina selvisi hyvin kaupungin vilinästä väljemmille vesille. Fort Williamiin halusimme ajaa Cairngormin kansallispuiston ja Aviemoren kaupungin kautta. Ajattelimme, että pienemmät tiet olisivat idyllisempiä ja lähdimme ajelemaan niitä pitkin. Kävi ilmi että idyllisyyden lisäksi ne ovat todella mutkaisia ja kapeita. Täällä ei harrasteta pientareita vaan kaistan vieressä saattaa olla 20cm tilaa ja sitten alkaa kivimuuri. Maalaiskylien läpi ajeltuamme pääsimme lopulta kansallispuiston alueelle, jossa muu liikenne väheni.
Alkumatkan maasto oli melko alavaa, vuoret näkyivät kaukana horisontissa |
Yksinäinen puhelinkoppi |
Lounaspaikka, ruoka 3/5. |
Laggan pato, 210 metriä leveä ja 48 metriä korkea |
Aviemoresta matka jatkui kohti Fort Williamia. Tie meni välillä Lochien vartta ja matkalle sattui yllä näkyvä iso patokin. Ajomatka Fort Williamiin ei kestänyt niin kauaa kuin ajattelimme ja päätimme käydä ajelemassa vielä Glencoessa ennen hostelliin menoa. Matka Fort Williamista Glencoeen meni todella mutkikasta tietä, mutta onneksi tie oli hyväkuntoinen.
Pysähdyimme An Torrin kohdalla, josta lähti 2,5km mittainen kävelyreitti metsään. Kello oli kuitenkin jo niin paljon, että ilta alkoi jo hämärtyä joten tyydyimme ihastelemaan polun lähtöpaikan lähistöllä ollutta koskea.
An Torrilta ajoimme vielä vähän matkaa eteenpäin ja löysimme Glen Etiven. Laakson pohjalla virtaa Etive joki ja se päättyy Loch Etiveen. Ajoimme pientä ja möykkyistä tietä vähän matkaa ja päätimme tulla paikan päälle uudelleen seuraavana päivänä valoisan aikaan. Glen Etivestä tuli mieleen Pohjois-Norja, maisemat oli niin samanlaisia!
Ensimmäisen yömme majotuimme Chase the Wild Goose-nimisessä hostellissa, n. 8min ajomatkan päässä Fort Williamista. Monet hostellit oli täynnä kun majoitusta varailin, joten valinnan varaa ei kovin paljoa ollut. 8 hengen jaetussa huoneessa yö maksoi hieman yli 20 puntaa per henkilö. Plussaa wifistä ja siististä keittiöstä, miinusta huoneessa olevien pistorasioiden määrästä (3). Samassa huoneessa meidän kanssa nukkui 3 ranskalaista miestä ja neljäs mies, jonka kanssa emme jutelleet. Hostelli oli rauhallinen, eikä kymmenen jälkeen illalla enää kuulunut juuri mitään ääniä.
Hostellin keittiö |
Ensimmäiselle päivälle ajoa tuli n. 300km ja Iina suoritui hienosti vasemman puoleisesta ajamisesta. Lidlistä ostetun pastaillallisen jälkeen olikin hyvä käydä nukkumaan, sillä seuraavana aamuna herätys soitti klo 7:00!
Ensimmäisen päivän reitti |
Mukava lukea teidän reissusta! Rupeaa omaki reissufiilis nousemaan :D ja ihan super kivat maisemat!! Terkkuja Katille ja Iinalle :) T: Bige
VastaaPoistaKannattaa lukea loputkin reissupostaukset kunhan saan ne julkaisukuntoon, maisemat nimittäin vaan paranee ;) Eikös se teidänki reissu oo ihan kohta, huikeeta!
Poista