Lomaviikko ja roadtrip: Day 2

Sunnuntai aamuna heräsimme seitsemän aikaan ja aamupalan sekä pakkaamisen jälkeen käänsimme auton nokan kohti Glencoeta ja Glen Etiveä. Sunnuntaina oli minun vuoroni ajaa, vähän meinasi alkuun käsi hapuilla vaihdekeppiä kuskin ovesta, mutta äkkiä aivot tajusi että ei se sieltä löydy.

Putouksia ison tien varressa

Putouksen näköalapaikalle oli kiinnitettu muutama rakkauslukko

Kati oli jostakin löytänyt tiedon, että Glen Etivessä on otettu eräs ikoninen Skyfall-elokuvasta tuttu kuva ja uskoimme löytäneemme paikan jo edellisenä päivänä. Päivän valossa paikka varmistuikin samaksi ja vietimme pysähdyspaikalla tovin ottaen samanlaisia kuvia itsestämme!

Glen Etive, oikealla River Etive

Skyfall spotti

Sattui sopivasti samanlainen sääkin kuin alkuperäisessä Skyfall kuvassa

Jatkettiin tietä pidemmälle pitkin laakson pohjaa ja päädyimme metsäisemmälle alueelle. Ihan tien vieressä näimme saksanhirven ja puiden välistä näkyi toinen. Otimme useita kuvia ja jatkoimme matkaa. Edempänä kohtasimme taas saksanhirviä! Eläimet eivät tuntuneet arastelevan ihmistä juurikaan, ne ihan rauhallisena vaan söivät ruohoa tien reunalla.

Ensimmäiset saksanhirvet

Emme ajaneet tietä loppuun asti Loch Etivelle, vaikkakin internetin ihmeellinen maailma osasi kertoa että kyseisen Lochin rannalla on kuvattu muutama kohtaus Harry Potter ja Kuoleman Varjelukset leffaan (en muista kumpaan). Matkaa olisi kuitenkin ollut melko paljon ja pienellä tiellä kulkeminen oli niin hidasta, että päätimme kääntyä takaisin ja suunnata Glenfinnaniin.

Glenfinnanissa oli iso muistomerkki ja visitor centre, joka oli näin talviaikaan kiinni. Hyvä niin, sillä muutoin muistomerkille olisi pitänyt maksaa sisäänpääsymaksu. Muistomerkki on ilmeisesti pystytetty klaanisodissa kaatuneiden muistoksi, viisaammat korjatkoon jos olen väärässä.

Muistomerkki mäen päällä olevalta näköalapaikalta

Loch Shiel

Muistomerkki ei kuitenkaan ollut se syy miksi Glenfinnaniin ajettiin. Glenfinnanissa on myös eräs rautatiesilta "Glenfinnan Viaduct" ja sekin on näkynyt Harry Potterissa! Siltaa pitkin kulkee vielä junia (kesäaikaan tosin) ja matkan voi aloittaa Fort Williamista.

Päätieltä kääntyi Glenfinnan visitor centren jälkeen pieni tie parkkipaikalle, josta tuli kävelymatkaa sillalle jonkin verran. Polku olisi jatkunut pidemmälle ja päätynyt jonkinlaiselle rautatiemuseolle (?), mutta se jäi tällä kertaa käymättä. Kello alkoi olla jo sen verran, että jos ei kohta auton nokka kääntyisi kohti Mallaigia niin lautta Skyelle lähtisi ilman meitä. Skyelle pääsee myös siltaa pitkin pohjoisemmasta Kyle of Lochalsista, mutta lautta oli sijaintiamme ajatellen parempi vaihtoehto. Tie Mallaigiin muuten menee Loch Eiltin ohi ja internet osasi kertoa, että myös siellä on kuvattu kohtauksia Harry Potteriin ja mm. Dumbledoren hautasaari on kyseisessä Lochissa. Itse olin ratin takana tuon matkan, joten Loch jäi rekisteröimättä. Matkalla ohitimme myös upean näköisen kallioisen rannikon, minulla meni rannikko hieman ohi kun olin niin haltioissani EU-rahalla rakennetusta leveästä ja tasaisesta tiestä!

Mallaig muistutti pientä norjalaista kalastajakylää ja ajoimme suoraan satamaan kyselemään josko lippuja vielä saisi. Kun lipunmyyjä kuuli, että halutaan myös auto kyytiin niin ilmeestä päätellen tilaa ei ollut ihan hirveästi jäljellä. Onneksi yksi Astra ja me mahduimme vielä kyytiin ja saimme huokaista helpostuksesta. Sunnuntaisin (ainakin näin talviaikaan) CalMac liikennoi Skyen ja Mallaigin väliä vain kerran päivässä, joten muuten olisimme joutuneet ajamaan pidempää reittiä pitkin saarelle. Lauttamatka kesti n. 30min ja maksoi autolta ja kolmelta hengeltä n. 18 puntaa. Auto piti peruuttaa lauttaan ja annoin tässä vaiheessa avaimet Iinalle. Lautalla oli myös wifi!

Käytiin hakemassa syömistä Mallaigin Coopista, huomatkaa gaelin kieliset tekstit!

Perä kohti menosuuntaa, odottelemassa lauttaan peruuttamista.

Skyella saavuimme Armadaleen, josta oli vielä matkaa tulevaan yöpaikkaamme Portnalongissa. Iina bongasi hauskan näköisen majapaikan netistä jo ennen kuin lähdettiin reissuun ja lähetti sinne sähköpostia, josko olisi tilaa. Pysähdyttiin Broadfordissa tekemään isommat ruokaostokset illallista varten ja hyvä niin, loput kylät matkanvarrella käsitti lähinnä kourallisen tai vähemmän taloja ja ehkä jonkin kiinni olevan kuppilan. Broadfordista matkaa Portnalongiin oli 44km ja ilta kerkesi pimetä sysimustaksi ennen perille pääsyä. Portnalongissa jouduimme hieman arpomaan missähän se bunkhouse tarkalleen sijaitsee, puhelin onnistui saamaan sen verran signaalia että Google maps osasi neuvoa sijainnin. Saavuimme hyvin pimeän oloisen rakennuksen pihaan ja Kati ja Iina kävi tekemässä pientä tutkimusretkeä, josko rakennuksessa olisi joku kun valoa kajasti muutamasta ikkunasta. Ketään ei näkynyt ja sisällä soi hiljainen kantrimusiikki, joten tytöt tuli aika nopeasti takaisin autolle. Iina soitti naiselle kenen kanssa oli lähetellyt sähköpostia ja hän lupasikin tulla nopeasti paikalle, ilmeisesti asui jossakin lähistöllä.

Paikalle saavuttuaan nainen kertoi, että he ovat virallisesti kiinni mutta kun oltiin kysytty voitaisiko majoittua yhteen heidän wigwameista oli se kuitenkin ihan ok. Wigwam oli kolmion muotoinen pikkumökki, ilman vettä tai kunnollista keittiötä (se oli myös halvin). Koska oli talvikausi ja paikan hostelli oli kiinni, niin meille oli avattu neljän hengen "mökin" ovi (sieltä se musiikkikin kuului), jotta voisimme käyttää sen keittiötä ja vessaa. Wigwam ei kuitenkaan näyttänyt pimeällä niin houkuttelevalta kuin kuvissa ja kysyimme olisiko mahdollista yöpyä mökissä: olisihan se käytännöllisempää kokkailun ja vessankin kannalta. Tämä oli kuulemma "perfectly fine" ja saimme jopa ennalta sovitusta hinnasta 10 puntaa alennusta, kokonaishintana meiltä kolmelta oli siis vain 50 puntaa.

Mökki missä majoituttiin lopulta

Paistinpannu oli aika järkyssä kunnossa niin piti soveltaa....

Aamulla paikka näytti paljon vähemmän pelottavalta

Wigwamit joissa oli alunperin tarkoitus nukkua

Majoitus oli ihan ok, keittiövälineet kuten paistipannu kaipaisi kipeästi päivittämistä. Yleisestä siisteystasosta huomasi, että talviteloilla ollaan: lähes joka paikka oli paksun pölyn peitossa. Mökki oli kuitenkin lämmin (suihkua ja vessaa lukuunottamatta, olivat vähän erillään päätilasta) ja sänky oli mukava. Wifiä ei kuitenkaan ollut ja mobiiliverkko oli parhaimmillaankin GPRS, jolla ei nykypuhelimilla tunnu saavan edes whatsapp-viestiä läpi. Tulipahan ainakin nukuttua, kun ei voinut seikkailla netissä!

Toisen päivän reitti