Lomaviikko ja roadtrip: Day 3

Maanantai aamu valkeni harmaana kuten kaikki edellisetkin, mutta kaukana näkyi pieniä paloja sinistä taivasta. Lähdimme Portnalongin majapaikastamme aamupalan jälkeen liikkeelle kohti Fairy Poolseja. Matkalla oli myös Taliskerin tislaamo, jossa olisi voinut vieraillakin, mutta olimme 45min ennen aukeamista paikalla ja kukaan meistä ei ole niin suuri viski että oltaisi jaksettu niin kauan odottaa.

Tislaamon parkkipaikalla oli myös lammas

Fairy Poolseille oli Portnalongista n. 13km matkaa ja paikalle oli hyvät opasteet. Fairy Pools löytyy myös Google mapsista, joten navigointikin onnistuu. Paikalla oli parkkipaikka ja retkipöytiä, sekä kyltit mihin suuntaan piti lähteä kävelemään. Laakso oli kaunis ja aurinkokin pilkahteli. Olimme paikalla aikaisin ja siellä ei ollut kahta miestä ja koiraa lukuunottamatta muita. Miehet olivat varustautuneet korkeavartisilla kumppareilla ja hieman ihmettelin kenkävalintaa. Ennen varsinaisia Poolseja, lyhyen matkan kävelyn jälkeen tuli jo ensimmäinen putous ja pysähdyimme kuvaamaan sitä.

Siellä kaukaisuudessa ne poolsit on!

Sitten tajusimme, että putoushan virtaa alempana jokena. Ja että sen joen toiselle puolelle pitäisi päästä. Ja että se kohta, mistä pitäisi mennä yli tulvi. Nyt en enää ihmetellyt miesten kenkävalintaa. Koitimme etsiä joen varrelta parempaa ylityskohtaa, mutta tuloksetta. Tytöt harkitsi jo ilman kenkiä ylittämistä, mutta virtaus oli kova ja pohjaan ei nähnyt ollenkaan. Itse olin herännyt aamulla kurkkukipuun, joten ilman kenkiä joessa oleskelu ei houkuttanut. Paikalle alkoi saapua lisää ihmisiä ja monet myös kääntyivät takaisin, jotkut rohkeat kävelivät joen yli paljain jaloin.

Ylitsepääsemätön este

Näin jäi Fairy Poolsit näkemättä, suosittelen vierailua vähemmän märkään ajankohtaan! Poolseilta ajoimme Portreehen ja VisitScotland pisteen rouva osasi kertoa, että viime aikoina on satanut todella paljon, joten ei ihmekään että joki tulvi. Pysähdyimme VisitScotlandilla kysymässä yöpaikoista, muista hyvistä vierailukohteista ja käytimme vähän nettiäkin.

Yksi hyvin harvoista kuvista mitä Portreestä otin

VisitScotlandin rouva ohjasi meitä kysymään yöpaikkaa jommasta kummasta lähellä olevasta hostellista ja merkkasi karttaan pari käymisen arvoista paikkaa. Portree itsessään on pieni kylä, mutta isoin Skyelta löytyvä. Ei tutkittu Portreeta ruokakauppaa ja hostellia laajemmalta alueelta, mutta kesällä varmasti eläväinen ja kaunis paikka.

Kävelimme ensimmäiseen vastaantulleeseen hostelliin, joka oli Portree Independent Hostel. Tilaa oli vaikka kuinka paljon ja yö maksoi 20 puntaa per henkilö, sisältäen netin ja petivaatteet. Viereinen SYHA Portree hostelli olisi kuulemma ollut halvempi (18 puntaa), mutta Independent hostellin respatyöntekijä Daniel oli niin mukavan oloinen, että päätettiin yöpyä siellä. Varattiin huone alustavasti (8 hengen jaettu naisten huone, ei siis maksettu vielä mitään) ja lähdettiin jatkamaan Skyen tutkimista. Oltiin juuri päästy autolle kun meidät otti kiinni eräs tyttö joka oli aiemmin myös hostellin aulassa. Hän oli ilmeisesti kuullut suunnitelmamme ja kysyi mahtuisiko hän mukaan. Autossa oli tilaa, joten mikä ettei! Tyttö oli saksalainen Amy, joka aikoi viettää Skyella viikon. Hän oli liikkeella yksin ja oli liftannut Portreehen samana aamuna. 

Suunasimme ensin Fairy Gleniin, VisitScotlandin nainen kertoi, että paikalle ei ole päätieltä mitään kylttiä vaan sinne kääntyy ennen Uig Hotelia bussipysäkin jälkeen pikkutie. Google mapsista paikka kuitenkin löytyy, joten se osaa ohjata perille. Olimme lukeneet etukäteen netistä, että kyseisessä keijulaaksossa (glen tarkoittaa siis laaksoa) menisi n. 3km mittainen polku. Päätieltä kääntyvä tie oli yksikaistainen pikkutie ja mitään selkeää aloituskohtaa tai parkkipaikkaa ei ollut, mutta jätimme auton vähän isommalle ohituspaikalle niin että siinä mahtui vielä ohittamaan tarpeen tullen vastaan tulevia autoja. 

Tämän lähelle jätimme auton ja lähdimme kulkemaan oikeassa reunassa menevää polkua

Laaksoa

Kukkuloiden takaa löytyi tälläinen kohta ja arvelimme että oikeassa paikassa ollaan

Castle Ewen

Näkymiä Castle Ewenin päältä

Tuolta sitä vaan tultiin!

Ahdasta oli, piti reppukin heittää pois selästä!

Fairy Glenin ehkä näkyvin maamerkki on Castle Ewen, jonka päälle pääsee polkua pitkin. Kuten ylläolevista kuvista näkyy kävi polku yhdessä vaiheessa vähän ahtaammaksi ja vaati hieman kiipeilyä päästä ylös. Näkymät oli kuitenkin huikeat, mutta tihkusade ja kova tuuli teki ylhäällä olosta hieman epämiellyttävää. 

Pahoittelut huonosta kuvalaadusta, päätettiin kuitenkin seurata edellä kulkevia lampaita

Kaukana näkyy Castle Ewen ja laaksoa

Lampaatkin kävi Castle Ewenilla, on ne melkoisia kiipeilijöitä!

Tuolta puiden takaa meni mutainen polku laaksoon

Ei löydetty paikalta mitään selkeää polkua, joka olisi tehnyt jonkin lenkin niin käveltiin vain jonnekin asti ja käännyttiin sitten takaisin. Paikalla oli paljon lampaita, mutta ne aika nopeasti lähtee ihmisiä karkuun. Kuvat ei tee kauniille paikalle oikeutta ja voisin vannoa, että aurinkoisella säällä keijulaakso olisi vielä satumaisempi! Laaksossa on hassuja kumpareita, joiden kyljet ovat kuin porrastettuja. 

Fairy Glenista jatkoimme matkaa pitkin Skyen pohjoisrannikkoa kaunista rantatietä pitkin, aurinko paistoi ja meri kimalteli! Skyen keskiosa on vuoristoa ja pohjoisosassa vuoriston halkoo poikittaissuunnassa yksi tie, hostellin Daniel neuvoi, ettei tietä pitkin kannata oikaista kokonaan vaan ajaa ensin rannikko ja sitten poikittaistietä keskivaiheille, missä on näköalapaikka vuoristosta. Tie vuoristoon oli serpentiinitie jyrkkine nousuineen (ja takaisin tullessa laskuineen). Ylhäälhtä oli hienot näkymät, mutta tuuli oli todella kova ja taisi sitä vettäkin sataa.

Vuoristoa

Vuoren päältä

Vuorelta matka jatkui takaisin itärannikoa pitkin kohti Portreeta. Pysähdyimme vielä kahdella eri viewpointilla: Kilt Rock & Mealt Fallseilla ja Lealt Fallseilla. 

Skyelta on löytynyt dinosaurusten jäkiä!

Mealt Falls

Infotaulu ennen Lealt Fallseja

Ilmeisesti paikalla on tehty jotain dynamiitin valmistamiseen liittyvää

Lähes pystysuora rinne ja kiemurtelevia polkuja, 5/5.

Lealt Falls

Lealt Fallseilla ilta alkoi jo nopeasti hämärtyä, joten ei ollut enää järkeä käydä missään muualla. Ajeltiin hostellille, vietiin tavarat sisälle, hoidettiin maksupolitiikka ja lähdettiin ruokakauppaan.

Illallista tehdessä (spagetti bolognese mmm!) jultetiin muutaman muun hostellin asukkaan kanssa. Kävi ilmi, että he olivat reissanneet Skotlannin pohjoisosissa vähän enemmänkin ja he antoivat vinkkejä missä käydä ja missä on auki olevia hostelleja. Jotenkin en ainakaan itse ollut tajunnut, että todellakaan kaikki hostellin ei tähän aikaan vuodesta ole auki. Johonkinhan niitä paikkoja piti merkata ja meidän kaikki kartat oli sillä hetkellä autossa, joten ystävällinen nainen päätti piirtää meille kartan! Noin vaan, mallia katsottiin isommasta hostellin karttakirjasta ja niin meillä oli hetken kuluttua yllättävän tarkka pohjois- ja länsirannikon kartta. Nainen merkkasi karttaan myös hostelleja ja muita käymisen arvoisia paikkoja.

Keittiövälineet eivät kuuluneet alkuperäiseen karttaan...

Saksalainen tyttö, joka seikkaili kanssamme Skyella nukkui samassa huoneessa, mutta hän oli jo nukkumassa kun menimme illallisen jälkeen huoneeseen ja aamulla hän jäi vielä nukkumaan kun lähdimme, joten sen suurempaa yhteystietojen vaihtoa ei tapahtunut. 

Kolmannen päivän reitti