Lomaviikko ja roadtrip: Day 6

Lazy Crofter Bunkhouse

Aamu valkeni tuttuun tapaan harmaana ja jatkoimme matkaa kohti läheistä Smoo Cavea. Edellisenä iltana Dundeelaiset reissaajat kertoivat, että Skotlannin keskiosiin oli luvattu lumisadetta ke-to väliseksi yöksi joten aamulla jännättiin onko lumisade yltänyt pohjoiseen asti. Tiet oli kuitenki sulat, joten lähdettiin turvallisin mielin ajelemaan kesärenkain varustetulla autolla. Matkaa luolalle oli muutama hassu kilometri, päätien varressa oli pysäköintialue sekä vessat, joiden läheltä lähti polku alas kohti luolaa.

Luolasta virtaa hiljalleen joki kohti merta

Putous luolan sisällä

Luolalla on historian saatossa ollut erilaisia käyttötarkoituksia ja joskus entisaikaan paikalliset uskoivat, että siellä asuu itse paholainen. Infotaulut kertoivat, että olipa eräs paikallinen lähettänyt koiransa luolaan tarkistamaan onko paholainen paikalla. Koira oli tullut kiireen vilkkaa peloissaan takaisin, joten mies oli vakuuttunut että siellä se paholainen luuraa! Sesonkiaikaan luolassa järjestetään maksullisia kierroksia, mutta putousta pääsee katsomaan ilman erillistä pääsymaksua.

Laskeuduimme luolaan johtavan kanjonin pohjalle vasemmalta puolelta, joten lähdimme kiipeämään takaisin päin oikeaa puolta. Polku jatkui kuitenkin lampaiden laidunpeltojen läpi pidemmälle kohti rantaa, joten kävimme sielläkin tutkimassa.

Oli aika tuulista....

Parkkipaikan vieressä oli talo, josta sai ostaa paikallisia kananmunia. Pitihän se testata!

Luolilta jatkoimme matkaa eteenpäin ja seuraava etappi oli Ceannabeinne Beach, kaunis hiekkaranta suojaisassa lahdenpohjukassa. Tarina kertoi, että joskus kauan sitten paikallinen nainen oli ollut rantakallioilla keräilemässä risuja polttopuiksi, kompastunut ja tippunut mereen. Seuraavana aamuna ruumis oli löytynyt huuhtoutuneena rannalle.

Ei ollut ihan tyypilliset rantakelit...

"Bää"

Yksinäinen lammas huuteli "bää" kukkulan päällä 

Lunta näkyvissä!

Rannalta jatkoimme matkaa kohti Loch Eribollia, tie kiersi tuon vuonoa muistuttavan vesistön ja sisälsi niin jyrkkiä mutkia kun hurjia nousuja ja laskujakin. Lochin itärannalla on Lochiin törröttävä niemenkärki, joka yhdistyy mantereeseen kapean maakaistaleen kautta. Skyella tapaamamme nainen kertoi, että tässä paikassa on autiotalo sekä mahdollisuus bongata saukkoja! Saukoista ei valitettavasti näkynyt kuin vilahdus. Paikassa oli myös kummallinen kivirakennelma, jonka käyttötarkoitusta ja historiaa ihmettelimme paikalla, sillä tavanomaisesta poiketen paikalla ei ollut minkäänlaisia kylttejä. Aberdeeniin palattuamme bongasin rakennelman "Architectural Guide to the North Coast 500"-lehtisestä, joka kertoi seuraavaa: "The Lime Kilns and Pier at Ard Neackie on the east bank of Loch Eriboll were built in the early 1870's to serve the local quarry. Lime was widely used for construction and agricultural purposes. Comprising two pairs of oval section kilns, the southern pair had semicircular draw arches whilst the northern pair has segmental draw arches." 

Laituri, ei taida olla enää aktiivisessa käytössä...

Kivirakennelman yläosa, todettiin että näyttää ihan viljasiilolta. 

Niemi oli melko mäkinen ja mäen päältä löytyi lampi. Valkoinen möykky lammessa osottautui kuolleeksi lampaaksi :(

Autiotalo 

Autiotalon talli/navetta

Autiotalon sisältä 

Autotalli (?) ja heikkoon kuntoon päässyt traktori

Autiotalon ovi oli lukossa, joten tyydyimme kuikistelemaan ikkunasta sen verran mitä niistä näki. Jäätiin miettimään, että miksi talo oli jäänyt tyhjilleen kun paikkakin oli niin kaunis.

Ennen Tonguen kylää tie meni vuonon yli pitkää siltaa pitkin, vilahtaa ylläolevalla timelapsella! Kuten videolta näkyy, emme pysähtyneet Tongueen vaan jatkoimme matkaa Strathy Pointin majakalle. Päätieltä kääntyi yksikaistainen pikkutie vasemmalle ja sitä ajelimme jonkin tovin. Tien päässä oli selkeä parkkipaikka ja pyyntö, ettei autoilla ajettaisi pidemmälle talojen pihojen läpi. Ihmiset kyllä saivat kävellä pihatietä pitkin majakalle, matkaa oli ehkä reilu kilometri. Majakan vierestä meni polku lähemmäs rantaa. 

Rantaa majakan lähistöllä

Kesäaikaan paikalta on mahdollista bongata mm. valaita.

Majakka

Majakan viereisellä pellolla oli lampi, hiekkarannalla ja kaikkea!

Paluumatkalla tielle osui ylämaankarjaa, vasikalla oli ruoka-aika. Kiltisti odottelimme, että pienen masu oli täynnä ja että he siirtyivät tien sivuun.

Lounastauko Thursossa, jo oli ison kaupungin meinikiä, liikennevalot ja kaikki!

Thursossa pysähdyimme syömään myöhäistä lounasta. Meinasin ihan häkeltyä autojen määrää, kun etsimme sopivaa parkkipaikkaa. Sellainen lopulta löytyi joen rannasta ja huonon nettiyhteyden turvin koitimme paikantaa jotain sopivaa ruokapaikkaa. Nälkä alkoi kuitenkin olla jo kova, joten kävimme läheisestä Coopista hakemassa kolmioleipää yms helppoa ja valmista sapuskaa ja söimme ruuat autossa. Thursosta matka jatkui kohti manner-Britannian pohjoisinta pistettä, Dunnet Headia!

Majakoita ei kannata pohjoisrannikolla pelkästään bongailla, ne näyttää kaikki ihan samalta.

Tien päässä olisi ollut Kuningatar äidille kuulunut linna, valitettavasti linna oli kiinni yleisöltä tällä kertaa. 

Matka jatkui John O'Groatsin lähistölle Ducansby Headiin, itse John O'Groatsin kylässä emme käyneet (ja kuulemma emme menettäneet mitään). Duncasby Headissä oli taas saman näköinen majakka kuin jo aiemmin näkemämme ja rannalta näkyi Orkney saaret!

Majakan parkkipaikalta lähti n. 0,7 mailin mittainen polku kohti rantaa. Polku päättyi jyrkän rantakallion reunaan, joista oli näköala Stacks of Duncansby nimisille kivimuodostelmille. Ilta alkoi jo hämärtyä, niin kuvien laatu ei päätä huimaa.

Stacksit 

Kartta joka kertoi minkä nimisiä horistontissa näkyvät saaret ovat

Duncansby Headistä Astran keula lähti kohti etelää ja Wickiä. Iina oli ennen retkeämme kirjoittanut Facebookin suomalaiset Skotlannissa-ryhmään, että tälläistä reissua olemme suunnitelleet ja olisiko kellään antaa mitään vinkkejä. Eräs Wickissä asuva suomalainen antoi paljonkin vinkkejä ja tarjosi vielä yöpaikankin! Oli virkistävää olla hetki tuttujen Iittalan astioiden ja kunnon suodatinkahvin parissa. Miljoonat kiitokset, jos koskaan kyseinen henkilö eksyy blogiani lukemaan!

Kuudennen päivän reitti